"Vanhusten liikunnallisuuden tiellä olevista esteistä
Nyt, kun olen jo melkein 50, olen oppinut jo aika monta asiaa siitä,
mihin liikunnan harrastaminen vanhuksilla kaatuu, ainakin, jollei noita
asioita tiedä.
* Aika monella kai on jokin proteesi, erityisesti kai polvet, ja silloin
ei voi enää reippaasti liikkua. Ongelmana kai on, että jotkut telovat
heikkoja vanhuksia tahallaan. Monella kai myös on nivelrikko ja sen
vuoksi keinonivel - vai proteesi tms, kun ovat liikkuneet liian vöhön ja
lihakset eivät kanna nniveliä paremmiksi, mutta sellaiseen kai auttaisi
liikunta. Olennaista kai olisi tiedostaa, keitä ei voi saada
liikuntaharrastuksiin mukaan. Tässä missä olen nyt asunut 7 vuotta, on
paljon penkillä istuvia ja hiljalleen köäveleviä vanhuksia, ei kai niin
kamalan vanhoja, muttei kukaan ota muutamaa askerlta johonkin väliin
reippaammin, kun kerran oli juuri nuoren seurassa, ja se on minua kovin
ihmetyttänyt, kun se oman reippaamman elämän ja liikunnan harrastamisen
mahdollisuuksia karsii pois, jos ja kun tulee pitäneeksi heille seuraa.
* Osa vanhuksista on tropiikista, esim. Afrikasta,missä ei liikuta
ainakaan suomalaiseen tapaan ja suomalaiseen vuorokaudenaikaan, ja niin
haluaa muidenkin vanhusten olevan paikoillaan ja pitäövän seuraa, vaikka
itse toisaalta olisivat murhaorientoituneita.
* Moni vanhus on heikkokuntoinen,koska ei ole harrastanut liikuntaa.
Siihen kai auttaisi tervehenkinen taktiikka kunnon kohotttamisessa ja
harrastuksen ylläpitämisessä.
* Osa vanhusten kanssa tekemisissä olevista nuoremmista, usein
ulkomaalaisista, sekä hoitoalojen väki, pitää suomalaisia vanhuksia
ryhmänä uhkana, jolle ei halua liikunnallisten vapaata suvereenia asemaa
vaan jotka haluaa pitää uhkailtuina ja pulassa.
* Moni vanhus pitää seuraa sairaille tuttaville, aj niin usein liikkuu vähemmän ja hitaammin.
* Vanhemmiten tavallisiin tekemisiin on kertynyt kyllästyttävän suuri
määrä toistoja, esim. tuhansia tai paljon enemmän vielä, ja niin
tekemisentapa käytännön jutuissa on usealta vanhukselta mennyt huonoksi,
ja taas teoreettisten yms suursaavutustem ja taiteen,hengellisyyden yms
monimutkaisen harrastamisen myötä on tekemisentapa vieraantunut
käytännöstä ja liikunnasta.
* Jos tuttujen tutut käyttävät monimutkaisiin asioihin hidasta,e i
aistit auki olevaa tekemisentapaa ja harrastavat sellaisai jatkuvasti,
niin on hankalaa liikkua vikkelään aistit auki. Tarvittaisiin tuttuja ja
tuttujen tuttuja, jotka käyttävät koulu- tai insinöörinmäkökulman
tapaan nopeaa katseen mukana reaktiivista liikkumisen tekemisen ja
ajattelemisen tapaa.
* Vanhuksilta kai muut odottavat jatkuvuutta, joten saman harrastuksen
voi aina saada, jollei joku pidä sitä räikeänä tai asemaansa uhkaavana,
mutta selkeitä alkuja tulee harvemmin, jolleis itten jonkun (nuoremman?)
seurassa, kuin jonkun vetämänä lähde kurssille tnsm liikuntaharrastus
käyntiin.
* Ylirasitus ja flunssa yms tuovat katkoja nuorempienkin liikunnan
harrastamiseen, joten vastaavasti niistä kai pääsee ylitsekin, mutta
heikkokuntoisella palautumienn kestää piudempään. Siihen kai auttaisi
peruskunto, jota esim. kävelyillä ylläpitää, ja liikuntaharrastukset
viihen lisäksi.
* Jos on pitkään enimmäkseen istunut ja ajatellut sekä jutellut ja
keskustellut, lukenut yms, niin tarttee kai eka saada touchi
liikkumiseen, hyvä liikkumistapa, ja se kai merkkaa, että olisi
käveltänä eri tavoilla ja kiinnitettävä huomiota siihen, että kunkin
askellajin kävelee hyvällä tavalla, esim. reippaasti, hiljalleen,
hölkäten, spurtti, kiirehtien, leväten, kantaen jotakin aika painavaa,
kenties kantaen esineitä pinoon, paikoilleen tms, missä vaihtelee
kantamisen ja levon askellajit. Sitten olisi kai hyvä olla monenlaista
liikunnallisen tapaista, esim. tikanheittoa, soutua, veden
kantamista,jossakin auttelemista, niin olisi liikunnallisuus
elämänalueena eikä jonakin, jonak siinäsivussa hoitelee, melkein
unohtaneena, että sitä onkaan. Jos vanhan (90-vuotiaan?)
teoriaperspektiivi on suuri ja osaavainen ja kaappaa huomion, niin olsii
kai liikuttava osin sen varaisesti jotakin sellaista, missä se ohjeista
köäyttämään hyvää tervehenksitä urheilullista liikkumisentapaa, esim.
loikka tms., ja kehittää siitä sitten urheilullisuus samoin kuin nuoren
teoriaperspektiivi kehoittaa kohtottamaan kuntoa.
* Jos on liikkuessa ohimenevä tuntemus, joka on kai kuin sydänlihaksen
tulehdukseen liittyvä, niin se merkitsee, että silloin rehkii liikaa, on
joko osin vajaakuntoienn esim. flunssassa tai sitten liikunta vain on
nykyiselle kunnollesi liian rasittavaa, eli joka tapauksessa tarttee
heti hellittää ja ei enää liikkua niin rankasti, vaan kohottaa kunto
vähitellen alunpityäen esim. max 25% teholla tuosta. Jos kuntoa
kohottaessa hellittää liikkeen lämpimäänpöpöisyyteen päätyen, vähän kuin
hapenpuutteessa sammuen, niin on jokin pöpötauti tai liian helle, ja
silloin ei kunto kohoa. Jso sen sijaan hellittää, kun menee
kraah-mallisekis epäenergiseksi raatamiseksi, niin se on heikkoa kuntoa
ja silloin voi hyvin harjoittelemalla kohottaa kuntoaan.
* Pappien liikunnallisuutta häiritsee se, että he ovat usein juuri ollet
auttamassa jotakuta vakavasti sairasta tai onnettomassa
elämäntilanteessa olevaa, joka saattaa edelleen nojata heihin, tai
olleet juuri hautajaisissa ja omaiset nojaavat heihin tai jokin
kuolemanjälkeiseen elämään siirtymisen vaihe on heidän
huolehdittavanaan. Silloin on kai tilanne kuin olisi tuon toisen /
noiden toisten seurassa liikkuessaan. Puiden vehreidenoksien opettama
tervehenkinen vire on kai samalla parantava ja liikuntaan sopiva.
Saisiko siitä tähän ratkaisun, kullakin samantapainen vire eri mnäärässä
ja jossain määrin eri puoliltaan.
(Tautien ja vaivojen parannusohjeyritelmiäni, mm
ihmeparannusohjeyritelmiä, terveisiin elämäntapoihin vertaamalla
syntyneitä, sadoittain http://parantamisesta.blogspot.com )
* Lättäpohjaisilla/kovapohjaisilla kengillä juokseminen tms on kuin
lattajalan liikkumista, aika toivotonta. Tarvitaan kimmoisapohjaiset
lenkkarit, oikeat juoksukengät, niin niillä on hyvä liikkua, ne tukevat
askellusta ja ketteryyttä sekä juoksemista, sopivat esim.
tanssiaskeliin.
* Vanhemmiten, kun taitoja ja kokemusta kertyy aina vain enemmän, niin uusia asioita voi ottaa vastaan isommalla tahdilla ja ymmärtää niistä enemmän, kenties olla itse vaikuttamassa niistä osaan, ja niin niiden painoarvo kasvaa, siis istumisen, lukemisen, median seuraamisen,keskustelemisen, kirjoittamisen ja taiteen tekemisen viemä aika kasvaa ja saa isomman painotuksen. Samalla jotkut muut kenties samanikäiset yrittävät pysyä mukana ja vain lukevat ulkoa ja ovat omalta kannaltaan katsottuna aika epämääräisen asian kanssa tekemisissä. mutta pyrkivät kumminkin dominoimaan, jotta tahti hidasdtuisi ja jotta muut eivät siasi asemaa heidän ylitseen. Liikunta kumminkin edellyttää, että itse ja seura tekisivät hyvällä laadulla, hyvällä ymmärryksellä ja käytänmnön hokjsottimilla & aisteilla eikä epämääräisesti muistista vaan, saati sitten satuja.
* Lapsena ja teininä on elämä edessä ja niin tervehenksiyyteen satsaaminen on hyvä satsaus elämän varalle, moniksi kymmeniksi vuosiksi. Mutta sitten iän myötä ei enää ole itse avoinna niin kaille vaihtoehdoille ja kaikenlaisille elämäntavoille, -valinnoille, -kohtaloille yms, ja niin ei tsemppaa niihin kaikkiin, ja niin terveet elämäntavat tuppaavat tippumaan pois.'
* Katselin äsken pätkän videotaseniorien juoksukisoista USAsta, joissa mm yli satavuotias naine juoksi sata metriä, mutta meno oli lähinnä töppökävelyn tapaista. Olivat kaikki istuneet liikaa ja olleet kenties hoidettavina jossakin ja kiinnostuneet maailman mahtavista, jotka paljon istuvat ja joiden näkemykset vaativat sulattelua, ja niin yksilön hitaus oli pikemminkin ryhmän tavallisen elämän tuoma piirre kuin terveyudentilaan tai motivaatioon liittyvä. Niinpä liikunnan harrastaminen vaatisi kai erityisesti nuorempiin ikäryhmiin samasitumista, heidän ryhmäänsä kuulumista noin niin kuin vapaamuotisesti, ja ainakin kovin vähän liikkuvien ja hitaiden vanhempien ihmisten jättämistä pois samaistumisryhmästään, ainakin väliaikaisesti, ainakin liikunan parissa.
* Jos kouluiässä oppi terveitä elämäntapoja koko ikäluokka koulussa ja harrastuksissa, osin muutenkin, mm säiden myötä, niin jos myöhemmin vanhempana on ollut paljon vaikeampi ylläpitää terveitä elämäntapoja kuin mitä olettaisi, niin voiko olla, että useat sairastavat ulkomaalaiset turvaavat suomalaiseen sairaanhoidon osaamiseen, jolloin elinympäristössä voi olla yllättävän monta ihmistä, joilla ei ole ylipäätään koskaan ollut kovin terveitä elämäntapoja, taipumusta niihin tai niihin liittyviä taitoja. Tällöin kai liikuntaa harrastavien, liikuntaa arvostavien, liikunnallisten, terveet elämäntavat omaavien, säitä osaavien ja terveiden ihmisten ryhmän tuki olisi kovin tärkeää omille liikuntamahdollisuuksille käytännössä.
* Vanhat ihmiset usein vaikuttavat siltä kuin heillä olisi jokin lukemista muistuttava tekeminen kesken tyyliin, että tässä välissä vain laitan tämän kirjan tuolle pöydälle ja jatkan heti sitten. Mutta niin, että tauko voi olla pitkä ilman että onnistuu uppoutumaan muihin tekemisiin. Pitävätkö niin seuraa nuoremmille kiinnostavien alojen ammattilaisille näiden työhön liityen, vai mitä ihmettä?
* Nuoremman polveb kanssa tekemisissä olevat, ihan jo lasten vanhemmatkin, ottavat yleensä nuoremmista mallia enemmän kuin vain kuuntelevat, mitä nämä sanovat. He usein ottavat mallia siitä, kun ovat nuorempien kanssa tekemisissä, mutta nuoremmat silloin yleensä venttaavat, että vanhempi ihminen on saanut sanottua sanottavansa, tais sitten sulattelevat tämän sanomia tai haikailevat muualle, ja niin vanhempi ihmienn ei tule ottaneeksi mallia tekemisen kohdasta vaan ventaamisen, seuranpidon tms kohdasta, ja niin hän hidastuu entisestään ja menettää taitojaan, menee tyhmemmäksi kuin tuo nuoremman polven ihminen.
* Vanhuksille kai tulee paljon vaikutetta nuorilta siksi, että he tai lasten vanhempien välitykselläkysyvät, että miten vanhus voisi, muttei sitten nuorelle ole selvää, että mitä voisi, mihin se liittyy, kun ei tunne vanhuksia, ja niin vastaa vanhusklisheitä eikä nuorten reipasta elämää kuvaten, vastaa esim. että vanhus voi käydä kävelyllä ja lukea, kenties maalata. Mutta vanhuksilta siis puuttuu nuorempaapolvea sosiaalisesta ympäristöstään ja niin tavallisen nuoren ihmisen kuviot ovat unohtuneet tarkoilta yksityiskohdiltaan ja siksi kysyvät saadakseen liikuntaa, tarkat aistit, tekemistä, elämänsisältöä tms. Ero on kai siinä, että vanha tekee lähes kaiken liian harkiten tai liian hajamielisesti, ja niin ei siinä yhtä aikaa voi olla liikunnallinen eikä oikein tervehenkinenkään. Nuori sen sijaan rampaa: menee ulos, käy jossakin, ramppaa raput taas ja vaikka vaihta atakin ja kiirehtii taas raput ulos että hei nyt voidaan lähteä, ja se on mahdollista, koska hänellä on liikuntaharrastuksia ja niistä peruskuntoa ja liikunnasta nauttimisen tottumus, eikä mieti tarkkaan kaikkea, vaan tekee jotain yksinkertaisempaa,perusjuttuja ja joutuu välillä korjaamaan, ja niin on tekemisen meininki muttei vaaraa muille
* Jos ja kun on itse nuorempana ollutliikunnallinen ja harrastanut innolla liikuntaa, niin kun huomaa, ettei iän myötä liikuntaa enääniin harrasteta, niin itse kenties ryhtyy malliksi siinä ja koettaa keksiä, miten voisi auttaa muita, mutta silloin tulee jotenkin paperinmakuinen tyyliu ja käy kuin yrittäisi kaikkia saada yhtä aikaa liikkumaan eikä kutakin omia aikojaan, ja niin liikunta menee tauolle ja tuppaa jäämään pois. Jos sensijaanliikkuu ihan vain itseään varten, niin se sujuu paremmin. Oiskohan selitys, että muutkin ovat liikunnallisia olleet ja haluaisivat liikkua mutta neuvovatkin muita tai heillä on jokin este.
* Pikkilintu lähinnä vain istuskelee puussa ja on seurallinen, talvella käy lintulaudalla lämpimikseen. Eli terveet elämäntavat tai liikunnallisuus linnun mallin mukaan voi olla lähinnä löhöilevää ruokakeskeistä elämää. Tarvitsisi sen sijaan ottaa tavoitteekseen terveemmät elämäntavat kuin pikkulinnulla, terveet elämäntavat ikiaikaisen luontonsa mukaisesti, ideaalisen terveet, niin liikuntakin sujuisi paremmin.
* Unohtuukohan iän myötä monelta, että kullakin tulee olla oma tekemisentapa eikä tehdä kaikki yhdessä samalla tekemisentavalla.
* Voiko käsitys, että' liikunnan harrastamisen ehtona on liikunnan leimaaminen seksuaalisuudeksi, johtua osin siitä, että tarttee olla liikuntaharrastunut, etsiä loppuelämänsä meininkiä liikunnasta, niin liikunta sujuu hyvin, ja muuten kenties vain puolella mielellä.
* Nykymaailmassa on teknologiaa kovin paljon. Matematiikka on huono vaikute havaintokyvylle ja realismille, mutta fysiikka sen sijaan on vaikuttanut kokemuspiirissäni olevan hyväksi näköaistille, sen tarkkuudelle, selkeydelle ja miellyttävyydelle sekä tilanhahmotukselle ja realismin tunnulle tekemisissä niin, että se on kovin hyväksi liikunnalle, esim. koulu- tai yliopistofysiikka.* 30.6.2021 " I 122. Some think that a gnome like or a goodcwayvto live means putting things in a certain way and keeping them in a certain way, but such life isn't happy and it makes one dum, brings thinking errors and does nit give possibility to good life and healthy kind of wisdom of life. Life is in the living, in living basic life without (in the first seconds?) caring how, and only then observing what is a good option or good ways of doibg, and growing to higher skill and greater happiness via that. " learntalents.blogspot.com
* terveitä elämäntapoja käsittelevästä kirjoituksestani
" 436. My comment to a video called Living by Taiga rules
"
https://liikuntaa.blogspot.com/2020/08/vanhusten-liikunnallisuuden-tiella.html
* * *
Ihmeparannusohjeyritelmiä vammaisille
Kun tuossa tuo mahdollisuus että usealla vanhuksella on jokin prióteesi, on kyllä aikamoisen järkyttävä, etenkin omien elämänmahdollisuuksien näkövinkkelistä. Niin minulla on tavannut olla se vaikutelma, että jos jostakin vcammasta tuntuu, että kyllä tästä voi vielä jatkaa, kyllä se varmaan paranee, niin silloin ihmisluonnossa on olemassa jokin paranemisen tapa, joka esim. rauhaan jätetyllä olisi periaatteessa käytett'ävissään, jos vain sen osaisi. Ja niin olen yrittänyt pohtia,e ttä mitä kautta paraneminen voisi käydä. Esim. hyöteiset kai osaavat keväällä kasvattaa puuttuvan raajan tilalle uuden, ja sikiönkehityksessä ihminen kasvattaa itselleen koko kropan, ja parantumisessa keho korjaa esim. haavan seudun entiselleen, kuin siinä ei olisi mitään haavaa ollutkaan ja kehoon liittyvät mielikuvat kenties ohjaavat kehon toimintaa. NIin että ihmeparannusohjeyritelmissäni https://parantamisesta.blogspot.com/2017/11/parantamisnakemykseni.html on olikohan kolme kohtaa myös puuttuvan kehonosan kasvattamisesta uudelleen, mutta arvailuahan ne vain ovat. Mutta ne kai saisivat tukea muusta blogista,että minkätyyppisiä paranemisnäkemyksiä' nämä ovat. Ja onnistuessa ongelmaksi kai nousisivat ympäristön ihmisten reaktiot, kun ovat vammaiseen sovittautuneita, eivät kenties haluaisi tervettä lähiympäristöönsä.
Tämän kirjoitettuani kun kuljin bussilla, niin bussiin tuli vanha nainen rollaattorin kanssa ja oli ihmeparannustunnelmainen jonkin muun, kai sairaalan, ihmeparannusversion mukaan,jokseenkin sellainen kuin mikä vaikutelma minulla on ihmeparantamisaiheisesta Valittujen Palojen kirjoituksesta joskus lapsuudessani, ja kotiin tullessani ulkona soivat jossakin kirkonkellot, kuin ihmeparannusaihe nuorruudestani sekin. Mutta luulen, että minun yllä olevan linkin ihmeparannusohjeyritelmäni ovat jotenkin tervehenkisempiä ja seikkaperäisempiä, muutamasta tai useammastakin asiasta paremmin kärryillä, niin että kannattaa niitä lueskella, ihan jo varmuuden vuoksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti