Cookin tip

"Cooking tip (better tasting from the same food)

"About cooking

Translated from my blog http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html

"Better tasting from the same food

When you cook food or estimate the amounts of it's substances, and if you have earlier cooked the same or something quite like it, then you have an emotionally felt estimate of when it is fried or with which amounts of substances, it would have been at it's best or just as certain type at it's best. And when you take  to be your guidelines those emotionally felt estimates about time lenghts, cookedness, amounts of food substancies, about which elements fit well together, etc, then with the same amount of labour, time, money and foods you get better food.

Likeise if you have skills in other skills, ten rythming your actions according to emotionally felt estimates you can reac your best.""

*

Another cooking tip from my text about healthy ways of living and doing things http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html

"264. If one does something in rigid ways as if work all the time, one's understanding does not develop into as good as via more complex rich ways of doing even the same work, much less than life skills at large would give. That is why it would be good to instead of a very detailedly followed single perspective, give room for a taste of life, for one to see where one is going and for skills to develop. So for example when moving food while cooking it one would not mix it to completely even but instead leave it more uneven, so as to have in sight some of how one worked, so that one can then notice that if I would have for example cooked thicker, would the taste and feel have been better, so that there is a richness of options in sight and one can see where in it would be good, so that one learns all the time new things, even if otherwise one would not have learned anything else otherwise than remembering past times and comparing to them in one's memory, but at those time maybe one needed different amount of different kind of food because od´f different things done, weather etc."
  "

Luonnon harmoniasta kovassa maailmassa

"maanantai 9. huhtikuuta 2018

Iäisen lemmen ääni - maailmanymmärryksestä * An ages old love that lasts forever - About one's understanding of the world

(English translation under the Finnish text.)
 
Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi

"
Lainasin kirjastosta Aleksis Kiven runoja ja niitä oli mm laulu Onnelliset, jossa lopussa säkeet:
"ja laakson hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni",
mikä tuo mieleeni luonnon linnunlaulun joskus tuoman vaikutelman onnentäyteisestä harmoniasta, josta ne laulavat. Se on ihmisen ja eläimen, elollisen luonnon ääni, ikiaikaisen oikean elämäntavan tunteitakoskettavuus ja onnellisuus, elämäntavan joka varioi eläimeltä ja ihmiseltä toiselle, mutta jossa on samoja tekijöitä ja samoja teemoja, kulkuja,eri mittasuhteissa vain, kenties eri aihepiireissä, tunteita koskettavia elämäntapahtumia ja elämänviisauden oppimista toisilta, samalla maisemassa eläen, oman paikkansa löytäneenä elollisen kokonaisuudessa, harmoniassa muiden eläinten ym kanssa.
Mutta oikeastaan viimeinen säkeistö kuuluu:
"Täss seison impeni kanssa,
ja kiharan tuulessa liehuu
ja laaksojen hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni,
     kosk mennyt on yö,
  kosk kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee."
missä ei oikeastaan ole kerrottu ollenkaan, miten tuo ihmisluontoa koskettava harmonia saavutetaan, vaan mainittu kuin koululaisten osaamattomuus, kränä yms tuo yö ja parannuksena vain aamu, vai onko sivistys, mutta ongelmana on, että sama vika tulee seuraavana yönä uudelleen. Ja samalla linnut laulavat viisaammin.
Mutta tuosta iäisen lemmen äänen selittämisestä, että mitä ja miten, oppisi varmaankin paratiisiteoriakirjastani, kai sen paratiisiosuudesta etenkin, mutta alun kai tarvitsisi perustietoina:  http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf

"


* * *

I translate:

"
Ages old love that lasts forever - about one's understanding of the world

I borrowed from the library poems of Aleksis Kivi (of whom we heard a lot in school and who is very much like teachers) and among those was the song Onnelliset (The happy ones),in the end of whoích were the phraces:
"and the humming of the valley sings
like the voice of an ages old love that lasts forever"
which brings to my mind the impression birdsong in the nature sometimes brings of harmony full of happiness that they sing about. That is the voice of humans and animals, of the living nature, of the agers old right way to live, it's way to touch feelings and it's happiness, of the way of living that varies from one human and one animal to another, but which has the same factors and same themes, ways it varies and wanders, but in different sizes, maybe in different subjects, happenings in life that touch feelings and learning wisdom of life from others, living at the same time in a landscape, having found one's own place in the big whole of the living kind, in harmony with other animals etc.

But in fact the last verses are:
"Here I stand with my lady
and the curly hair waves in the wind
and the humming of the valley sings
like the voice of an ages old love that lasts forever
     since the night has gone
   and glimmers the summery morning
     and the birds just sing."
in which one hasn't in fact told at all, how that harmony which touches the human nature is reached, but only mentioned the lack of skills of school pupils, arguments etc, that night and as a cure only the morning, or is it learning civilized wisdom, but the problem is that the same problem comes the next night again. And at the same time the birds sing wiser.

But about explaing the voice of the ages old love that lasts forever, I mean what and how, one would propably learn from my paradise theory book, I guess that from it's paradise part especially, but propably the parts before that would also be needed as groundwork: http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/2013paradise.rtf

"

* * *

Kuoleman miettimisestä

Kuolemaan liittyen ehkä nämä kaksi tekstiäni lohduttaisivat:
http://kuolleistaherattamisenohje.blogspot.com/2016/02/suruun-kuolemisen-taidosta.html
http://kuolleistaherattamisenohje.blogspot.com/2016/11/jos-vainaja-ei-saa-rauhaa.html

Liikunnasta ja terveistä elämäntavoista

Blogistani http://liikuntaa.blogspot.fi

"Vanhat oppivat sekunnissa mutta miettivät montaa asiaa

Nuorena aikuisena liikuntaharrastuksissa tai muuten terveiden elämäntapojen puheena ollessa ohjaajat, äitini, tms tapasi todeta, etteivät vanhat enää opi ja siksi heillä on niin huonot epäterveet elämäntavat, ovat ihan lösähtäneet, menneet retuperälle ja muistamattomiksi. Muttei se nyt nelikymppisen näkövinkkelistä niin ole, vaan vanha oppii sekunnin murto-osassa tai ainakin muutamassa sekunnissa jo sentasoisia juttuja kuin mitä nuoremmille voi selittää, mutta samalla vanhalla on monta muuta asiaa mielessä ja ne ovat kamalan isoja asioita, esim. on ollut syöpää tai lukenut juuri vieraasta kulttuurista. Samalla vanhan samaistumisryhmä on vanhoja, joista osa on aivan ulkomaalaisia, tropiikista, Suomeen muuttaneita siis. Näillä on eri uomat kuin nuoremmilla ja siitä tuo palleroinen tai kankea olemus, joka nuorempien mielestä on vanhojen epäterveitä elämäntapoja. Jos tuosta palleroisuudesta, joka siis on isojen kokonaisuuksien, uskonnon, elämänkulkujen tms ajattelua, niin jos siitä kävelee ylitse kuin telaketjutraktorilla että älä lösi vaan opettele tämä nyt, niin se oli vanhuksen ymmärrys, hänen elämänsä perustaa, ei hän ilman sitävoi toimia, vaan se pitäisi hahmottaa hänen maailmankuvakseen jostakin aihepiiristäö tai viimeaikaisista aiheista kuten lapsilla historiantunnin jälkeen (historiassa onpaljon asiaa,maisemamaisesti, kumminkin ymmärrystä myös). Jotkut vanhukset, joihin nuoret vetäjät tms kehottavat nojaamaan, kun nämä vaikuttavat reippailta, ovat vasta eläkkeelle jääneitä, työelämästä tulleita siis, jossa heidä tilanteensa oli uarutunut eli olivat jo nähneet, mitä ko ammatin työtehtävät ovat, ja eivät jaksaneet vaivautua inspiroituneesti kuin uuden alun kanssa vaan työläästi tai tottuneina tekivät vain, ja niin heille siitä reippauden ohessa tulee paljon urautuneisuutta, jos siihen nojaa, ja sitten toisaalta taas vanhuksen näkövinkkeli ja elämäntapa on heille uusi ja he ovat sen kanssa pondeeraamistauolla, että mitenkäs tämä elämänkulku menikään, ja niin he ovat siksi enemmän nuoren kaltaisen näköisiä, kuin tavallaan myös reippaat eivätkä vain kankeat, mutta oikeasti he ovat siinä elämänvaiuheessa aika jumissa, hidasjärkisempiä kuin muuten. Näkemyksellisemmän vikkeläjärkisemmän vanhuksen ongekmana taa son ,ettäö muut ovat koko ajan hitaamia ja niin he vaativat hidastamaan juttujen  ja elämän etenemistahtia, ja niin heidän seuransa ja samaistumisryhmänsä, jonka osaksi nuoremmatkin heidät hahmottavat, onkin riippakivi liikunnan kannalta ja terveiden elämäntapojen este, se puolestaan pondeeraamistauolla. Ja lisäksi osa tutuista sairastaa, tai ei ole koskaan liikkunut pohjoisen ilmaston tapaan, tai ei osaa sovittaa yhteen jonlkun menneen kolhun, esim. sairauden, sulattelun vaatimaa iisisti ottamista ja ruokakeskeisyyttä ja vilinää, nuorten tahtista liikkumista ja sen mukana työwelämän koulutettujen tahtista päätöksentekoa, joka kohdistuu heihin itseensä kuin ne eivät olisi elämän kysymyksiä vaan vain joitakin teknisiä tokaisuja, mihin kai suomalainen viisaus auttaisi."

Elämänpiirin kapeutumisesta

Tänään on kolmanneksi viimeinen oopperailta tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla. Kuuntelin tässä iltakymmenen aikoihin, kai jonkin verran sen jälkeen, kun ihmisiä palaili oopperasta, kun joku työkone, kenties traktori tms, kuului siirtävän autoa niin, että sen renkaat eivät pyörineet. Ihmettelin ääntä, jota olen parina aiempana iltanakin kuullut. Sitten tuli mieleeni, että onko se savonlinnalaisen vanhan miehen tapa kuolla: illalla ei väki enää kulje ulkona, kun on vaarallista, raha ei kenties riitä auton korjaamiseen ja ilman autoa liikkumismahdollisuudet ovat paljon heikommat, joskin palvelulinja kulkee mutta onko tottunut siihen, ja raihnainen ei helposti juokse autolta kotiin hankalassa tilanteessa. Mutta mihin nuo liikkumismahdollisuudet katosivat? Oletetaan, että kun vuosikymmeniä kuluu, niin siinä ajassa silloin tällöin voi sairastua ja joskus niistä jää pysyviä vammoja. Mutta voisiko samassa ajassa myös oppia parantumisesta ja terveenä pysymisestä, esim. uskontojen ihmeparantumisista, luonnon viisautta, eri kultturien osaamista esim. itämaista filosofiaa (meditaation parantavuus: kuin rukouksen tuoma herkkä elävöittävä tunnelmatajuinen tiedostavuus mutta arjessa ja sen tuoma elämänviisaus, suurempi taito, yhdessä oman ikiaikaisen luontonsa mukaisen paikan löytämisen kanssa harmoniassa oman olemuksensa eri (ikiaikaisten!) puolien ja maailman kanssa, toki terveen järjen mukaan tulkittuna eikä kummina termeinä tms, muttei voi opetella matkimalla: suomalainen on vain suomalaiseen tapaan terveitä elämäntapoja noudattava ja aasialaisen meditaatio on kouluopintojen pilaama, koulujärjen kuva), omaa elämänkokemusta terveenä pysymisestä. Kanssa jos auto on kehno ja rahaa ei ole, niin minne rahat katosivat? Itsell'ni on se vaikutelma, että jos rahat ovat muista ihan hyväntahtoisista hja osaavaisista kiinni, niin niitä on sen verran kuin omalle onnelle on hyväksi ja ei ole, jos käyttää niitä johonkin epäviisaaseen vahingolliseen kuten vaikka autoilee, vaikka auto ei olisi hyvä vaihtoehto. Liikuntaa kai myös olisi sen verran kuinolisi yksilölle hyväksi, mutta pitääkö seuraa sairastavalle tutulleen, tropiikista muuttaneelle, toiset mieltymykset omaavalle, hidastahtisermmalle, ja tuleeko luokitelluksi näiden kaltaiseksi? Vai onko niin, että jotkin vastukset ovat lapsille liian ison kuuloisia ja niin jotkin vanhemmat jotenkin siirtävät niitä vanhuksille? Mutta vastukset yleensä merkitsevät, että ko tekeminen sujuu hankalasti mutta sujuu kumminkin jotenkin, jolloin taitamattomalle se on usein hyvä sujumisen aste, kun taas paljon taitavammalle, jolla on asdioita vastuullaan tuossakin, se on katastrofaalista. Usein vaikuttaa siltä, että jos vanha trapaoihinsa tottunut ihminen aina vain tekee samat, niin joustonvara katoaa, mutta jos välillä tekee pidemmän lenkin, pienenkin, ylipäätään huolehtii tilanteissa, että itsellä on oustonvaraa ja -kykyä, niin silloin joustonvara säilyy ongelmitta. Muttei se tee tuttavaa sen viisaammaksi tai avuliaammaksi tuossa asiassa.

* * *

22.4.2019   (2. pääsiäispäivä)
Jos pää menee jumiin tai liikunnallisuus jää vähiin siihen nähden, mitä aikoo ja mihin on tottunut, niin syy usein on sosiaalisen viitehenkilö(ryhmä)n muuttumisessa tervehenkisen urheilullisen aistit auki toimeliaan elinvoimaisesta lättänään ruutumalliseen saamattomaan näkemyksettömään elinvoimattomaan, mikä toki osin voi johtua siitä, että omissa elämäntavoissa muutos on ollut sensuuntainen. Silloin kun toinen henkilö on yllättävän laiska tai huonolaatuinen,niin häneen ei voi nojata toimeliaisuuteen liittyvissä tekemisentavoissa ollenkaan, vaikka tavallisesti on voinut pitää seuraa ihmisille. Niinpä se, että ympäristössä on aivan eri ilmastosta kotoisin olevia tai aivan eri ammatteihin suuntautuneita kuin mitä itse on ja mihin on tottunut, voi tehdä sen,että erot ovat liian suuria ja niin omakin elämä menee jumiin, koska toivoo siltä eri asioita kuin nuo ympäristön uudet laiskemman rytmin puolet.