tiistai 16. toukokuuta 2017

Vanhuksille olisi työsarkaa

Kun kävin koulua, äitini ja isäni tapasivat selata läpi koulukirjat lukuvuoden alussa ja tuumia tuon vartin tai 5 - 30 min puuhan jälkeen, että oli ihan kiinnostavaa mutta mä katoin ne jo, en halua enää enempää niitä lukea, hyvää kouluvuotta vaan, kiinnostavia asioita teillä. Niin tuohan on vartti verrattuna kokonaiseen kouluvuoteen eli jos päivässä on ainakin kymmenen varttia (3 x 45 min + 1 x 15min) ja lukuvuodessa kenties 30 viikkoa eli 30 x 5 pvä, niin tuo tekee 10 x 30 x 5 = 1500 kertaa sen ajan koulua, mitä äitini niitä luki, ja koulua on pidemmät päivät ja läksyt päälle. Eli vaikka asia on alaluokilla koululaisille uutta, niin ei kai se noin moninkertaista määrää vaivaa vaadi vaan ehkä 20-kertaisen eli 1/75 tuosta mitä koulua on. Mikäs tähän sitten on syynä? Arkijärjen puute, Koulun opettajat kai haluavat palkkansa ja työpaikkansa eivätkä vain prosenttia niistä tai niitä vain prosentille opettajista. Mutta se on pikemminkin itsekäs syy rikollisuuteen kuin perustelu koulun suuren määrän tarpeelle. Kanssa sanotaan, että toiset koululaisista tarvitsevat asioiden käymistä läpi kovin hitaasti, mutta johtuuko se juuri siitä, että huonompien oppilaiden opiskelumieltymyksiä kuunnellaan eikä soviteta koulua parempien oppilaiden paremmille lähestymistavoille, joita huonommatkin voisivat oppia, ja koulun käytyään kenties jatkaa akateemisessa tms koulumaisessa työssä, jos kerran koulusta pitävät ja sen jo osaavat. Kanssa tuumitaan, että yksilöllisten erojen huomioonottaminen ei onnistu, kun ryhmäkoot ovat liian suuret, mutta onkos tuo nyt vain tekosyy, jolla teilataan kokemattomien vaikutusvalta ja vanhukset taas osaisivat tuollaiset järjestelykysymykset huolehtia onnistuneesti. Mutta arkijärkeä siis tarvittaisiin kouluun käytettyyn aikaan. Se, että mitäs sitten lapsille, jollei koulua koko aikaa, niin onhan vapaa-ajan toimintaa, kaikenlaista mielekästä opittavaa ja ajankäyttöä eikä tarvitse valehdella kouluntarvetta. Koulua tarvitsevat ulkomailta muuttaneet aikuiset, eivät lapset noin paljoa. Voisivatko vanhukset ystävällisesti korjata nämä epäkohdat elämänkokemuksensa avulla ja palauttaa terveen järjen mielettömän suuren koulupakon sijalle..

8.6.2017
Mutta lieneekö tuo liian vaarallista?
Moni huonompi oppilas kai pitää koulusta kovin, joten koulun kuuluisi olla eripituinen eri oppilaille, jos oppimäärä on sama. Vanhempien miellyttyä kouluun tulisi vanhempien itsensä käydä koulua, esim. viikko per luokka noin alkajaisiksi.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kevätlaulu * Helppo ohje

Tuota keväistä laulamisen taitoa on kai moni suomalainen kaivannut keväisin lintuja kuunnellessaan. Oppisikohan sitä tästä ohjeestani?

"Tunnelman inspiroima laulu

 5.5.2017 Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.

29.4.2017
Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä.
Muutama vuosi sitten, taisi olla keväällä 2012, onnistuin säveltämään laulua tuohon tapaan, kovin oli kaunista, mutta jotenkin hukkasin sen siihen, kun hain nauhuria, enkä sitten sen jälkeen ole niin paljoa laulanut tai säveltänyt. Taisin yltää silloin haaveideni tasalle.
Tuo laulutaito tulee siitä, kun yrittää oppia laajempaa ilmaisua, että voi laulaa tunteikkaasti näin tai tuollaista laulua noin, tai tunnelmallisesti, vaikuttavasti tai mitä nyt onkaan, monenlaisia värejä äänessä, monenelaisia tapoja lähestyä laulua ihan omana itsenään, onhan elämän hetkiä, henkiä ja lauluja monia erilaisia. Niin siitä kirjosta sitten kun poimii hetken mukaan, mutta vähän kuin tuulen mukana osin hä'ipyvä laulu, ei tasapaksu, niin tulee hetken sävyjä kuvattua, ei vain äänensävyissä vaan ihan laulutaidollakin, jotenkin luonnostaan."
http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi
Liitin tuon vuodenaikojen elämisen ohjeeseeni toukokuun alkuun http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html .

Mietin, että olisivatko kivoja retket, kun puissa on nuoret lehdet, joiden ohessa vapaamuotoisesti tuohon tapaan laulettaisiin?