Elämänlaadusta, hienouksista ja tervehenkisyydestä

Soittelin laulukirjasta ukrainalaista sävelmää, olikohan Kasakkalaulu tms, ja siinä vanha komppasi nuoren sävelmää hienon kuuloisesti, mutta mietin, että silloinhan nuori yleensä joutuu ottamaan mallia vanhasta ja jos vanhan elämänlaatu ei ole hyvä, niin ei sitten nuorenkaan. Vai oliko niin, että kasakan hevonen on sillä tavoin hienouksiin satsaava eläin, ei niin tervehenkinen kenties, mutta silloin tervehenkisyyteen kai riittäisi aika pitkälle, jos edes sekunnin sieltä täältä, jos ei enempää jaksa, sehänon osin kysymys fyysisestä kunnosta, niin käyttäisi edes sekunnin verran nuorempien tervehenkistä lähestymistapaa ja antaisi elämän hienouksien soida niinettä tuo tervehenkinen perustekeminen on niissä mukana, vaikka olisi alkuun vähäiselläkin painotuksella, niin kumminkin kasvavala ajan myötyä, kasvavalla elämänviisaudella ja kantavalla tervehenkisyydellä, niin siitä kai saisi elämänlaadun opeteltua hyväksi, luulen, kun linjaus olisi elämänlaadulle edullinen eikä epäedullinen niin kuin vanhoilla usein kai on.

* * *

4. huhtikuuta 2019   Vanhusten elämänlaatu näyttää usein olevan lättänää. Yksi syy, miksi joillekin nuoremmille tulee elämästä lättänää, on, että tavoittelee hienouksia mutta jotenkin huonolla tavalla, liian epäviisaasti. Sellaiseen ja moneen muuhun tervehenkisyyden puutteeseen ohjeita terveellä tavalla tekemisen, tervehenkisyyden yms oppimiseen pitkän pitkässä kirjoitusessani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/03/terveet-elamantavat.html . Tuota ei voi luettaa kuin erityiosen asianharrastuneilla, jos hekään jaksavat, mutta ehkä jos vanhempi väki kuuntelee jotakin radioasemaa, niin joku toimittaja jos jaksaisi tai jakaisi urakan useammalle toimittajalla, tai laulajille.

Ikuisesta elämästä, spekulaatiota

Tää toissapäiväinen tekstini ehkä kiinnostaa joitakuita, kun siinä on tuo kirjalinkki, kirja, josta olen kovasti pitänyt. Muttei se ole kannanotto ikuisen elämän mahdollisuudesta eikä siitä, kuka tai ketkä sopisivat elämään niin kauan, sillä voihan joku olla rasittava, jos on aina niskassa. Viisaan kai toivoisi elävän kauan, tekisi maailman paremmaksi elää.

"
C735. Ihmeparannusohjeyritelmä LXIII * Ikuisesta elämästäYlen netti uutisissa oli juttu Kiinasta löydetystä ikivanhasta ikuisen elämän eliksiiristä, joka saattoi olla tappava. Jotenkin sitä katsoessa tuli mieleen, ettei se varmaan ole tarkoitettu juotavaksi vaan katsottavaksi, viitannut johonkin sellaiseen kuin kiinalaisiin puutarhoihinlammikoineen, lootuskukkiin ja vesipisariin lehdillä. Lootus viittaa buddhalaisuuteen, joka kyllä saattaa parantaa ja opettaa monta elämässä hyödyllistä asiaa, kun on kerran oppi havaintokyvyn parantamisesta. Luonto voi viitata terveisiin elämäntapoihin ja luontokontaktiin, jotka siis myösparantavat, eli ikuisen elämän sijasta voi saada terveitä elinvuosia lisää, mutta voihan ikuinen elämä, jos sellaista kellään on, olla samalla suunnalla, vaatia vain enemmän osaamista ja suosiollisia olosuhteita. Voisihan ajatella, että jos kiinalaiset kuulemma saattavat elää hyvin vanhoiksi,ainakin jotkut, niin vaikkapa taolaisuuden suunnalla olisi jotakin terveiden elämäntapojen, tervehenkisen yhteiskunnan sekä tervehenkisen yhteiskunnassa elämisen ja taitojen oppimisen tyyppistä, mikä olisi luonteeltaan elävöittävä ikiaikainen terve elämäntapa, samalla tyytyväinen elämänsisältö ja parempi taito tulla ympäröivän maailman kanssa toimeen, löytää paikkansa siinä, mitkä samalla autataisivat pitkään elämään päin että tekisivät siitä tyytyväistä sisällyksekästä elämää. Muttei tuo tarkoita kaukaisten maiden kopioimiseen ryhtymistä, vaan taolaisuus korostaa sitä, että kunkin olisi rakennettava omalle pohjalleen,mm oman maansa kulttuurin varaan ulkao luettujen ymmärtämättä jääneiden teorioiden määräysvallan sijaan. Mutta tämä olisi vasta pitkä elämä. Toisaalta buddhalaisuus kertoo sielunvaelluksesta, mikä kai yksilön kannalta on jonkinlaista pitkään elämistä, tai ainakaan kaikki ei silloin loppuisikuolemaan. Maailman kannalta silloin kai olisi olennaista, millä tavoin moni elää, se loisi valtavirran, kenties ajan hengen.
(Taolaisuutta oppi hyvin Stephen Mitchellin erinomaisesta englanninkielisestä käännöksestä taolaisuuden klassikosta Tao-Te-Ching http://www.amazon.com/Tao-Te-Ching-Laozi/dp/0060812451  mutta sitä on luettava useaan kertaan ja aina objektiivisuudesta ja arkijärjestä yhtään tinkimättä, mikä tarkoittaa, ettei kerralla paljoa opi mutta jotenkin kiinnostavaa kumminkin.
Tossa näkyis olevan teksti, mutten lukenut vaan vilkaisin alusta, ilman kommentaaria kumminkin, http://terebess.hu/english/tao/mitchell.html , ja videomuodossa nauhoite http://www.youtube.com/watch?v=M7ivSapvlzY . )"

http://parantamisesta.blogspot.com

Mihin oikein luot mahdollisuuden

Itse paljon kirjoiteltuani ja ihmeteltyäni muiden saavutuksia minusta vaikuttaa siltä, että monesti joju on oikein taitava jossakin, mistä pitää, mitä pitää arvossa ja osaa hyvällä tavalla harrastaa, niin moni harrastaja toivoo, että hän loisi tien muillekin oppia noita hienoja juttuja, opettaisi ihmisille laajemmin, vaikkapa kirjoittaisi sivun tai parin ohjeen. Mutta sitten homma jotenkin vääristyy ihan vain kirjoittamiseksi, jolloin kai ulkomaiden ja osin Suomessa asuvien ulkomaalaisten vuoksi oletetaan, että kirjoittajan on hyvä elää ihan vain rauhallista kirjoittamis- ja kenties ruokakeskeistä elämää niin kuin kai monessa maassa yhteinen sävel on, niin kirjoitukset sulavat helpommin ulkomailla, niitä on helpompiluettaa ihmisillä. Mutta silloinhan puuttuu tuo elämäntapa, tuo hieno tekeminen, josta niin kovasti haluttiin saada vaikutetta, ja harrastajat haluaisivat vieläkin.

Luulen, ettei harrastamisesta luisuisi kirjoittamiseen ilman harrastamista, niin jos laatii sivun pari ohjeita, niin niiden pitäisi olla oman arvostelukykysi mukaan, mitä nuoremman polven, aloittelijoiden, harrastajien tai pidemmälle ehtineiden, muun maailman, tms olisi hyvä tietää, ja kohderyhmä olisi merkittävä selvästi kunkin kohdan edelle, Ja allekirjoitettava näkyvästi omalla nimelläsi sekä sillä kutsumanimellä tms, millä sinut harrastuksessasi tunnetaan, ja vuosi, paikkakunta yms, jottei kysytä aina vain uudelleen samaa tai sotketa sitä muiden teksteihin. Muilta ei saa ottaa oikeinkirjoitusohjeita eikä noudattaa heidän teoriaperspektiiviään omansa sijasta, sillä ne ovat eri tavoi suuntautuneiden, usein paljon heikomman yleisen taitotason tuotteita, jotka altistavat kirjoittamisen harjoittelulle pidemmän kaavan kanssa, ja tuovat sitä paitsi huono taitotason vaikutetta, minne muut haluaisivat vain lyhyehkösti mallia hyvähenkisestä elämää paremmalle tolalle vievästä viisaudesta, jonka olennainen osa on myös kirjoitustavastasi ja näkökulmasta si välittyvä näkökulmasi elämään ja taitoihin, tai ainakin siitä jotakin kipinää tulee toisin kuin kirjoitusten perässä rahjustavista, jotka eivät itse varsinaisesti tee vaan vain juttelevat sukulaisensa tms harrastuksen liepeillä.
Ja sitä ei tietenkään pitäisi sekoittaa muuhun kirjoittamiseen. Innokas harrastaja usein mielellään neuvoo nuorempaa polvea jonkun verran, mutta ammatin vaihtaminen pois jarrastuksen tyyppisestä paikoillaan istuvaan kirjoituskeskiseen on aivan eri juttu, ei sitä pidä vaatoa siksi, että harrastustaitonsa ovat vahvat.Ja vaikka olisi vastaavasti vahvuuksia joissakin muissakin asioissa, niin sehän on näkymyksellistä hyvälaatuisen panoksen tuomista, ei rahjustamisen mallista nivaskojen koirjoittamista tms, mitä työkseen paljon kirjoittavat usein ovat, lehties toimittajia lukuunottamatta, toimittajat kun voivat olla näkemyksellisiä.
Jos ensimmäinen teksti oli mietitty, se anti mitä oli tarjota, niin ei pidemmän päälle kirjoittaminen tuo ainakaan samaan aihepiiriin mitään uutta suurin piirtein yhtä hyvälaatuista antia, vaan on vikatikki. Kanssa että kirjoittaa harrastuksen keskellä muutaman hyvälaatuisen sanan nuorempien yms avuksi on ihan eri juttu kuin lopettaa harrastus ja muukin samantapainen ja ihan vain rahjustaen kirjoittaakirjoittamistaan tai olla jumissa ja kirjoittaa jotain paljon huonolaatuisempia tekeleitä kuin aiemmin.