torstai 30. marraskuuta 2017

Hidastumisesta ja maalauksista ym sisustuksesta

Maalaus usein, jotta sillä olisi hyvä henki, niin on omana maalaukselle rasuhoitettuna hetkenään, vaikkapa puolena tuntina tehty, mutta silloin käy niin, ettei tuo maalauksen henki niin kummoisen syvällisen viisas ole vaan on vainkovin hidastahtista elämää ja tauko kesken muun tekemisen. Eli sitten jos harrastaa maalaamista tai seinällä on jokin maalaus tai maalauksesta tehty juliste tai postikortti, niin se hidastaa elämää kamalasti tuomatta kumminkaan elämänlaatua, pikemminkin tekemiset vain jäävät pois. Samoin käy koristeina pidetyistä pikkupatsaista yms, jossain määrin myös käsitöistä. Poikkeuksena ovat kai kovin nuorien, teinien tms tekemät intoa ja puhtia täynnä olevat piirrokset ym, eivät siis taidesuuntautuneiden vaan elämäsuuntautuneiden. Ja valokuvat sopivat ihan vauhdikkaaseen elämään, ovat elämän keskeltä napatut, mutta lavastetut, kovin laitetut tai väkerretyt, valokuvausta taidelajina harrastaen tehdyt taas eivät niin hyvää vaikutusta tuo, eivät ole elämänmakusia ja selkeitä, aitoja.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Ostoksissa onnistumisesta

Keräilin kirjoituksiani ostoksissa onnistumisen tiimoilta blogiksi http://asiakkaanavain.blogspot.fi/

Juhlimisesta

Itse olen vasta 46, mutta sen olen huomannut, ettei syntymäpäiväni juhlimisesta tule enää mitään, on pikemminkin tavallista ankeampi päivä syntymäpäivänäni. Syntymäpäivä tuntuu sopivan lähinnä ajan kulun pohtimiseen ja arjen elämiseen, ei juhlistamiseen. Se kai osin johtuu siitä, että laposet tykkäävät juhlia syntymäpäiviä ja toivovat syntymäpäivät jätettävän heille. Lapsilla on omaa näkemystä syntymäpäivänsä vuodenajan hienoudesta muttei niin kovin monesta asiasta koekmusta, ja niin heille kai sopii juhlia juuro synty,äpäivänään. Aikuinen sen sijaan on tehnyt jo monta omaa elämänvalintaa, ja niin aikuiselle sopisi paremmin jokin oman kiinnostuksenkohteen määräämä retki, tapahtuma, kurssi, ostos, harrastus tms silloin kun sille parhaiten sopii, eikä juhlia tieettynä päivänä.
Jos sen sijaan haluaa juhlistaa kahvikupposella jotakin, niin onhan aiheita aika monta, siis elämän hienoja juttuja, suurempaa sivistystä, yleensä juhlittavia asioita, tapaamisia,tunnelman luomista, lepotaukoja, jne

perjantai 13. lokakuuta 2017

Elämänpiirin kapeutumisesta ja taidoista & jaksavaisuudesta

Yleensä kun nuorena opetellaan taitoja, niin kaikilla on perusuoma, jota elämä kulkee ja johon lisänä taidot tulevat. Samoin mieltymykset tulevat yleensä ensin harrastuksina ja vasta myöhemmin työnä, jos ollenkaan. Vanhalla ihmisellä kai taas on noita omia elämänvalintoja ja sitten on kai ongelmia esim. sairastelua ja toisaalta uupumusta työelämään vähän kuin burn outilla: sentasoinen ei enää ollut mielekästä, kun taidot olisivat yltäneet ylemmäs. Mutta elämä tarvitsee uusia alkuja, sillä ne mahdollistavat säätämisen: aloitetaan uudella hyvällä tavalla vanha tuttu kiva tekeminen tai hyvä järjestely hiukan eri kohdasta, ja niin mm vuodenaikojen eläminen sujuu kuin huomaamatta, samoin muut elämän säätämistä vaativat asiat. Silloin ei myös kään kyllästy, ei kuluta loppuunn, vaan vaihtaa eri tekemiseen, jos jokin ei just nyt kihedo.
Taitoihin tarvitaan yleensä jotakin perusharjaannusta esim. kiinnostavan katselemisesta näköaistin harjaannusta, ja jollei niitä tule enää työelämän mukana, niin olisi omiin harrastuksiin ja mieltymyksiin lisättävä kylliksi tekemissiä, joissa on noita tarpeellisia peruselämän elementtejä tarpeeksi kiinnostavassa muodossa, ei vain älyllisesti kiinnostavassa vaan juuri persuelämisen kiehtovuuden myötä, esim. puutarhanhoitoa, mökkeilyä tms mitä vanhojen sanotaan harrastavan, ja vaikka torilla käymistä,jossakin yhdistyksessä tai harrastuksessa jeesaamista tai mitä nyt onkaan.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Lisää työsarkaa vanhemmalle väelle

Terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista on paljon iloa, joskus jopa niin paljon, että se aiheuttaa kommunkaatiokatkon. Ainakin ulkomaalaiset, naistenlehtien lukijat, osa vanhuksista ym hyötyisivät kovin terveiden elämäntapojen ja tervehenkisyyden osaamisesta. Olen kirjoitellut noista aiheista blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja engl. käännös http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html . Mutta tuossa on tekstajä ja siis aiheita kovin monta!

Tässä yksi onnellistuttava ja tärkeä taito:
281. "I treid to find some Brasilian media or sports site.
I have been for a few years interested in Brasilian culture and been
surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled
and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the
reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at
fine coordination which they do both at the outer reaches of their
body and all the way from the body center at stomach, like as if they
were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem
with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate
body according to the sense of sight. We here in Finland have a very
different climate, which is much more beneficial for being speedy and
active. Our way of fine coordination would propably suit also other
climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very
natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so
that you can move only roughly, like right or forward or left or
backwards. So you did not disturb your body center, emotions or
naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact
direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres
along: which social styles are naturally possible for you right now:
choose from them the exact form of the outer parts of your body and
roughly the form of the parts at middle distance from the center
outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting
so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that
thinking skills and fine mechanics, which alters the movements
slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example
liking or taking social dastance, which also determines movements. Or
like with basic skills only or with emotional strenght of high skill.
Etc."

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kirjastosta kirjastoista vieraantuneille

"Olikohan eilen, kun oli vanhan savonlinnalaisen kirjailijan Joel Lehtosen päivä ja iso joukko kirjastonhoitajia tms kaupungissa. Laittoi miettimään savonlinnalaista vai lieneekö nätkiläistä asennetta kirjoihin ja kirjastoon, joka on aika lailla niitä vierastava, jo ohitse kasvanut. Lomailupaikkakunnalla on hyvä, ettei lueta työkirjoja tai muutakaan niiden tyyppistä, ja taiteiden harrastaminen sekä korkea ikä ja elämänkokemus, aiemmat vuosikymmenten opinnot eri aiheista tuovat hyvän laadun kanssa sitä, etteu monestakaan kirjasta ole enä paljoa opittavaa vaan jotenkin urauttavat tyhmemmille urille kuin mitä näkökulma muuten olisi, että silleen vierastetaan kirjaston käyttämistä.
Toisaalta itse tulen ajatelleeksi, että nuoremmalle väelle kirjaston eri aihealueet tarjoavat mahdollisuuden harrastaa laajemmasta piiristä asioita jotakin tai useaakin, mitkä kiehtovat itseä erityisesti, vaikkei paikkakunnalla olisi montaa samoin harrastunutta. Ja romaanit ym voivat avata uusia maailmoita, uusia elämäntapavaihtoehtoja, mahdollisia tulevaisuuden kehitysalueita elämässä. Ilman niitä olisi liian jumissa vanhoihin kuvioihin, liian vähän vaihtoehtojen kirjoa, josta löytää itselle sopivia asioita ja oma tie elämässä.
Kirjojen pitäisi kai aukaista uusia maailmoja, jotta niiden lukeminen tekisi hyvää. Jos jää toistamaan vanhaa, oppii vain, mitä siitä osataan ja mitä ei, eikä saa lujaa maata oman ymmärryksen jaökojen alle niin kuin ekaa kertaa uuteen aiheeseen tutustuessa, kun näki, mitä voidaan osata eikä vain mitä on jo toistettu moneen kertaan ja mistä jääty paitsi.
Kanssa on tuo, mitä vanhempi tai muuten osaavainen väki, joka ei niin lue enää kirjoja, jää paitsi eli miten tietyn aihepiirin harrastaja sopii osaksi yhteiskuntaa, sen aihepiirin tavallinen lokero, minkä kirjaa lukemalla olisi oppinut. Esim. maalausaiheinen kirja ei rajoita harrastusta vain yhteen aiheeseen, yhteen tyylilajiin ja taitotasoon ympäristön mukana vaan esittelee taidesuunnat kautta vuosisatojen ja eri lähestymistapoja, eri aiheita ja eri maalaustekniikoita, eri vahvuuksia, ja olettaa ne tavallisen kurssilaisen osattaviksi eikä muiden heiniksi, jolloin itse jäisi urautuneeksi johonkin osin sattumalta syntyneeseen lokeroon.

9.9.2016   "Entisenä pääkaupunkiseutulaisena tuli mieleeni, että ihmiset tapasivat sanoa ihan vain lukeneensa, istuneensa hiljaa lukemassa tekemättä mitään. Mutta eikö, jos puuhaa muuta enemmän, on käytännön elämä rikas, niin lukeminen rikastuttaa sitä juuri yhteydessä käytännön elämään. Siihen tapaan kuin käsityön oppikirja on yhteydessä käytännön tekemiseen: vasta kokemuksellisesti rikkaan elämän myötä kirjallisuuden arvo näkyy."

3.5.2017   Savonlinnassa lukiessani kirjoja olen törmännyt siihen, että jotenkin tulen katsoneeksi niitä kirjailijan itsensä näkökulmasta, kuin yrittäisin oppia, millaista on olla kirjailija. Mutta sitähän tekivät lapset alle kouluiässä ja ala-asteen alkupuolella: miten elää ja tekee töitä salapoliisi, haluaisinko olla sellainen, millaista elämää lastenkirjailija on elänyt, miten kirjansa kirjoittanut, ja useinhan nuo olivat rauhallista ruokakeskeistä ei-niin-kummoista elämää, joka sopi kenties kirjailijalle itselleen muttei monelle muulle. Se lokero jäi liian pieneksi jo silloin lapsena: se on vain kirjailijan näkökulma, joka ei jaksa yllättyä japiristyä mistään kirjaansa kirjoittamastaan. Sen sijaan, jos peilaan lukemaani omaan elämääni, tai toisten mahdollisten lukijatyyppien elämiin, niin jo yksittäinen aika tavallinen kohta kirjassa avaa ison joukon uusia elämänmahdollisuuksia. Jos vaikka kirjailija kirjoittaa henkilön menneen tutulleen kylään, niin se on aika tylsää, mutta jos pohdin, ett menisinkö minäkin kaverille, tai tutuille kylään, tai harrastukseen tapaamaan kavereita, tai torille, tai matkoille, tai mummolaan ja mökille tai tutustumaan uusiin ihmisiin ja minkä tyypin ihmisiin joskus haluaisin tutustua, niin jo ihan tavallinen maininta elämästä jostakin on avannutminulle monta tietä, mitä en olisi voinut saada, jos olisin käyttänyt kirjailijan näkökulmaa, joka sitä paitsi ei ole yhtään toimelias ja liikkeelle lähteväinen, puuhissa viihtyvä.

5.7.2017   Savonlinnan pääkirjasto Joelissa on nykyisin kahvila ja se kai ihmetyttää ja pelottaakin montaa: haluaako joku murhata kirjojen ystävät. Mutta kahvila on kai käsityöharrastuneita mummoja yms varten, että tulisivat kahville ja käsityölehtiä lukemaan ja siitä sitten pistäytyisivät kirjastonkin puolelle, missä olisi monta heitä kiinnostavaa kirjaa. Eivät vain ole tottuneet lukemaan ja ovat siksi paljon tyhmemmän maineessa kuin kapasiteettinsa edellyttäisi Lukeminen käy läpi perustason asioita, jolloin ne sujuvat lähes kuin vettä vain, ja niin ei ole älyssä tai yleissivistyksessä huomauttamista. Mutta aivan toinen mummotyyppi on se, joka luki jo nuorempana valtavat määrät eri aiheiden tieto- ym kirjoja ja ei löydä kirjastosta enää uutta kiinnostavaa.
On kirjastossa kovin monta kiinnostavaa kirjaa, jos vain lainaa yhden per aihe eikä ole jumiutunut vanhoihin aihepiireihinsä Itse olen lainannut mm inkojen vai minkä ikivanhoista kudontatöistä kuvakirjan, Amazonin sademetsän alkuasukkaiden taiteesta, puuveistoksista, kuuluisten suomalaisten taiteilijoiden asuinsijoista Tuusulajärven rannalla, paksun Eino Leinon runokokoelman, oppaan kukkien maalaamisesta, laulukirjoja, historiankirjan Suomesta muuttuvassa maailmassa, ym. Ja vaikken ole oikein jaksavainen lukija, niin jo kappaleen matkaa kiehtovaan aiheeseen perehtyessä saa kurkistettua toisenlaiseen antoisaan maailmaan, josta on hyvällä laadulla kerrottu.
(Omia kirjoituksiani, jos jotakuta kiinnostaa, mm käsitöistä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi etenkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , sekä ympäristökysymyksistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi ) "

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html

torstai 7. syyskuuta 2017

Elämänlaadusta ja elämänviisaudesta

"278.   Lapsena kun soitin harmonikkaa ja asuttiin Helsingissä omakotitalossa, niin sillepaikalle, jollesoitin näkyi ikkunasta pihlajan oksia, mikä toi luonnonläheisempää miljöötä soittoon ja teki elämänviisaammaksi ja elämän tyytyväisemmäksi kuin viime vuosina Savonlinnassa, missä kosketinsoittimeni on ollut seinää vasten. Kun vähän aikaa sitten siirsin kosketinsoittimen niin päin, että soittaessa näkyvässä maisemassa on puita, niin elämänlaatuni näyttilähtevän korjautumaan siitä niiltä oisin ,joista en ollut tiennyt, että miksi niin vaisua, saamatonta, jotenkin teoreettista, käytännöstä vieraantunutta kuin jotakin elämänviisautta olisi ollut vaikea noudattaa."

Lainaus terveitä elämäntapoja yms koskevasta kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

6.10.2017   Tuon kun opin, niin ensin yritin siirtää soittimen niin, että olisi sen ääressä istuessa tosi hieno näkymä, mutta silloin se oli lähellä kulkutietä, missä se olisi pudonnut ja hajonnut. Sitten palautin sen vanhalle paikalleen, mutta käänsin niin päin, että näkyi kerrostalon pääty, yksi iso koiva kerrostalon edessä ja metsänreunaa kaukana, mutta silloin tuntui teemaan tulevan laatikkomainen kerrostalo. Tässä joku päivä huomasin, että keskellä huoletta pöydän ja palmujen välissä olisi suojaisa paikka, josta hieno näkymä. Äsken kosketinsoittimeni siihen siirsin, ja näkymö ainakin on hieno. Laitoinlattialle sen viereen lehtikorin, jotta kävelisinvähän kauempaa ohitse. Kahdella puoen on palmu ja kolmannella pöytä ja tuoli. Saa nähdä, opinko tästä viisaammaksi, kyllä se soiton sointiin jotakin vaikuttaa, mutta ianakin ensi alkuun myös vanha näkökulmakatoaa kauemmas, jää vain iso mänty ikkunan edessä.