tiistai 16. toukokuuta 2017

Vanhuksille olisi työsarkaa

Kun kävin koulua, äitini ja isäni tapasivat selata läpi koulukirjat lukuvuoden alussa ja tuumia tuon vartin tai 5 - 30 min puuhan jälkeen, että oli ihan kiinnostavaa mutta mä katoin ne jo, en halua enää enempää niitä lukea, hyvää kouluvuotta vaan, kiinnostavia asioita teillä. Niin tuohan on vartti verrattuna kokonaiseen kouluvuoteen eli jos päivässä on ainakin kymmenen varttia (3 x 45 min + 1 x 15min) ja lukuvuodessa kenties 30 viikkoa eli 30 x 5 pvä, niin tuo tekee 10 x 30 x 5 = 1500 kertaa sen ajan koulua, mitä äitini niitä luki, ja koulua on pidemmät päivät ja läksyt päälle. Eli vaikka asia on alaluokilla koululaisille uutta, niin ei kai se noin moninkertaista määrää vaivaa vaadi vaan ehkä 20-kertaisen eli 1/75 tuosta mitä koulua on. Mikäs tähän sitten on syynä? Arkijärjen puute, Koulun opettajat kai haluavat palkkansa ja työpaikkansa eivätkä vain prosenttia niistä tai niitä vain prosentille opettajista. Mutta se on pikemminkin itsekäs syy rikollisuuteen kuin perustelu koulun suuren määrän tarpeelle. Kanssa sanotaan, että toiset koululaisista tarvitsevat asioiden käymistä läpi kovin hitaasti, mutta johtuuko se juuri siitä, että huonompien oppilaiden opiskelumieltymyksiä kuunnellaan eikä soviteta koulua parempien oppilaiden paremmille lähestymistavoille, joita huonommatkin voisivat oppia, ja koulun käytyään kenties jatkaa akateemisessa tms koulumaisessa työssä, jos kerran koulusta pitävät ja sen jo osaavat. Kanssa tuumitaan, että yksilöllisten erojen huomioonottaminen ei onnistu, kun ryhmäkoot ovat liian suuret, mutta onkos tuo nyt vain tekosyy, jolla teilataan kokemattomien vaikutusvalta ja vanhukset taas osaisivat tuollaiset järjestelykysymykset huolehtia onnistuneesti. Mutta arkijärkeä siis tarvittaisiin kouluun käytettyyn aikaan. Se, että mitäs sitten lapsille, jollei koulua koko aikaa, niin onhan vapaa-ajan toimintaa, kaikenlaista mielekästä opittavaa ja ajankäyttöä eikä tarvitse valehdella kouluntarvetta. Koulua tarvitsevat ulkomailta muuttaneet aikuiset, eivät lapset noin paljoa. Voisivatko vanhukset ystävällisesti korjata nämä epäkohdat elämänkokemuksensa avulla ja palauttaa terveen järjen mielettömän suuren koulupakon sijalle..

8.6.2017
Mutta lieneekö tuo liian vaarallista?
Moni huonompi oppilas kai pitää koulusta kovin, joten koulun kuuluisi olla eripituinen eri oppilaille, jos oppimäärä on sama. Vanhempien miellyttyä kouluun tulisi vanhempien itsensä käydä koulua, esim. viikko per luokka noin alkajaisiksi.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kevätlaulu * Helppo ohje

Tuota keväistä laulamisen taitoa on kai moni suomalainen kaivannut keväisin lintuja kuunnellessaan. Oppisikohan sitä tästä ohjeestani?

"Tunnelman inspiroima laulu

 5.5.2017 Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.

29.4.2017
Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä.
Muutama vuosi sitten, taisi olla keväällä 2012, onnistuin säveltämään laulua tuohon tapaan, kovin oli kaunista, mutta jotenkin hukkasin sen siihen, kun hain nauhuria, enkä sitten sen jälkeen ole niin paljoa laulanut tai säveltänyt. Taisin yltää silloin haaveideni tasalle.
Tuo laulutaito tulee siitä, kun yrittää oppia laajempaa ilmaisua, että voi laulaa tunteikkaasti näin tai tuollaista laulua noin, tai tunnelmallisesti, vaikuttavasti tai mitä nyt onkaan, monenlaisia värejä äänessä, monenelaisia tapoja lähestyä laulua ihan omana itsenään, onhan elämän hetkiä, henkiä ja lauluja monia erilaisia. Niin siitä kirjosta sitten kun poimii hetken mukaan, mutta vähän kuin tuulen mukana osin hä'ipyvä laulu, ei tasapaksu, niin tulee hetken sävyjä kuvattua, ei vain äänensävyissä vaan ihan laulutaidollakin, jotenkin luonnostaan."
http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi
Liitin tuon vuodenaikojen elämisen ohjeeseeni toukokuun alkuun http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html .

Mietin, että olisivatko kivoja retket, kun puissa on nuoret lehdet, joiden ohessa vapaamuotoisesti tuohon tapaan laulettaisiin?

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Onnesta itkemisestä

Lainaus blogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi .
Kai vanhukset osaisivat taitojensa puolesta näitä parhaiten järjestää... :)!

"Olen elämäni aikana ainakin yhden kerran itkenyt onnesta. Olin 13, kun syksyllä perheessämme juteltiin koiran hankkimisesta. Joululahjaksi sitten saimme kirjan villakoirista. Vanhempani olivat aina pitäneet kirjoja valtavan tärkeinä, elämään uomia avaavina. Ja niin kirjan saaminen merkitsi, että se tie oli perheessämme auki. En niin koirista triennyt, mutta kirjan kannessa oli kuvia villakoirista erilaisista eri tilanteissa, ja jotenkin se oli niin paljon paremman elämän oloista kuin koululaisen elämäni, että tavallaan itkin surusta tavallista koululaisen elämääni ja tavallaan huojennuksesta, kun puutarhakuvat koirineen olivat niin rennon huolettoman hyväntuulisen näköisiä: näytin tosiaan varmasti pääsevän parempaan elämään, yhdessä muun perheen kanssa ja siksi sitäkin varmemmin, olihan koiran hankkiminen heidän ideansa. Kesäloman alussa meille sitten hankittiin villakoiran pentu, tosin erivärinen kuin mistä oli ollut puhetta, ja se eli meillä kunnes kuoli 14-vuotiaana, puolet mistä ajasta olin jo asunut poissa vanhempieni luota missä koirat olivat.
Luulen, että Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi onnistuessaan synnyttää samantapaisia tuntemuksia: ovat tiet parempaan elämään auki ja jos itkettää, niin se, ettei ennen, vielääsken ja pitkääna iemmin, ollut niin.
Ikä kai on tuollainen ilmiö: saamme haaveitamme toeutettua, kun taitavampina pääsemme itse valitsemaan enemmän, eriytymään enemmän omakaltaiseemme elämään.
Vanhuksille http://harmaahapset.blogspot.fi ,
taitojen oppimisesta harrastuneille http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
ja omaa elämää lisää haluaville http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html ,
työn ikeestä vapaa-aikaa lisää haluaville http://workandfreetime.blogspot.fi,
sekä oma käsitykseni hyvästä elämästä, esim. kesäloman lopulla kuten tuossa laulussa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/04/onni-tekemisentapa-elinymparisto.html
ja hyvän elämän ohjeita monta tervehemnkisyyteen liittyvää http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
(ja yritelmiäni tautien parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi  hakemisto ) 

* * *

Mitäs näitä muita ilonaiheita onkaan, mistä olen kirjoittanut? Olen paljon hyödyllistä yrittänyt laatia. On vaikka vuodenajat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html ,
käytännön taitoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi ,
laulamisen ym taitoja http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi ,
tämä paratiisiaiheinen blogi http://paratiisiteoria.blogspot.fi ja parhaimpien linkkieni kokoelma http://joululahjoja.blogspot.fi
ja nimeäni klikkaamalla löytyy profiilisivuni blogilista, jossa on kymmenittäin eri aiheita.
Ympäristöasioihin jotakin avuksi olen kirjoitellut blogissani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi .
Masentuneille avuksi linkkejä on listassani http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi ."

* * *
Onnesta itkemisestä on olemassa laulu, tango Onnemme kyyneleet, mutten tiedä, onko se jotenkin eri aiheesta ja jaksavatko laulajat kantaa muiden elämän hyvälle tolalle vai tuleeko siitä vain seksuaalinen laulu. Videoita löytää www.youtube.com ista. Tuossa tuo eka pala oli oman kokemukseni pohjalta kirjoitettua ja toka pala tuota videota muutaman kerran katsottuani.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kommunikaatioyhteyden katkeamisesta taitojen kasvun tuomien saavutusten myötä

Olen nyt 45-vuotias ja alan olla jokseenkin kärryillä siitä, miksi kommunikaatioyhteys nuorempiin ja kenties joihinkin osiin järjestäytynyttä yhteiskuntaa katkeaa monella iän myötä.
Ehkä 25 vuoden vanhana  aloin lähteä omille teilleni ja niin omat jalkani kantoivat paremmin ja niin sain aikaan paljon enemmän kuin muiden pakon alla. Silloin eivät enää kaikki pysyneet perässä edes siinä, että olin oppinut uusia taitoja vaan tuumivat, että olin jotenkin saanut olla nätti.
Myöhemmin sitten omalla osaamisellani yritin ratkoa maailman ongelmia. Ensin yritin työmäisesti ja kävin vastauksia pitkään läpi ja kirjoitin niistä pitkästi. Se ehkä vielä tavoitti muut: niistä syntyi se, mitä minun katsotaan saaneen aikaan.
Sitten jatkoin omiin harrastuksiini ja muihin maailmassa tärkeisiin kysymyksiin, jotka olivat jääneet ratkaisematta, ja onnistuin oppimaan paljon lisää, mutta tein sen omalla tavallani ja nyt se näytti vain vapaa-ajan harrastelulta. Mutta oman lähestymistavan käyttö aiheutti sen, että saatoin käyttää voimani täydesti, juuri niin kuin parhaan tuloksen minun taidoillani tuo, ja vapaamuotoinen kommunikaatio teki sen, että saatoin opettaa omat taitoni muille niin, että nämä saivat niistä taitojensa arkijärkisen osan. Niin syntyi jotakin onnenkantamoisen tuntuista, minkä varaan voi rakentaa omaa elämää.
Ja näin olen sitten kun olen ollut harrastuntu uskonnosta, taiteista ja vieraista kultuureista, niin eksynyt jonkin verran huterommin ymmärretylle kielenkäytölle, jolloin tulos vähitellen alkaa olla se, mitä vanhuksilla: Kun jostakin kysytään, niin vanhus vastaa, että juu, olisinhan minä osannut sen, vaikka se on muille iso vaikea juttu, ja niin luullaan hänen pohjaavan menneiden vuosikymmenten sivistykseen, on jo kadonnut taju siitä, että hän itse osasi kaiken ratkaista. Mutta sitten kun häneltä' saa selville, että juu on hän kirjoittanutkin siitä, niin se paperi taas on kadonnut eikä oikein jaksaisi, ja niin lopputulos on kuin ei olisi kukaan moisia osannut. Ja poliisi vai kuka lie luulee vanhuksen puhuvan lööperiä. Ja niin katoavat kommunikaatioyhteyden myötä monet yhteiskunnan tarjoamat perusoikeudet. Netti kai tuohon olis pelastus: yksi sivu nimellä, jolta löytyisivät kaikki vanhat tekstit, joissa yhteiskunnan ongelmia ratkottu, tai jokin kirjasto, joka niitä kerää.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tunteet ja tekemisentapa -blogilinkki

Olen kirjoitellut blogia aiheesta tunteet ja tekemisentapa, ks. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/
Siinä on jo aika monta mielestäni kiehtovaa tekstiä ja kun blogin aihe on samantapainen kuin tämän blogin, niin laitan linkin tähän.

Tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta kanssa paljon paratiisiteoriablogissani http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html

maanantai 27. helmikuuta 2017

Hevosneule

Laadin tammikuussa hevosaiheisen neulekuvion, tunteidenmukaisen elämän malliksi.
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/tunteidenmukaisuuden-mahdollisuudesta.html


Jälkikäteen huomasin sen lievittävän kipuja, vieläpä aika tehokkaasti.
http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html

Niin tulin ajatelleeksi, voisiko kutomisesta pitävä mummo tienata noilla esim. 15 euroa kappale, jos ne kumminkin veisivät kivut pois, vaikkapa reumaa tai migreeniä sairastavilta tai muilta hätävaraksi jonnekin.

Mutten sitten tiedä, kun kokeilin eri langasta, ei savonlinnalaisesta, niin lanka ei jotenkin sopinut aiheeseen vaan toi kireän, päänsärkyisen olon. Niin että langankin pitäisi olla joltakin paikkakunnalta, joka kannattaa mukavia käsitöitä, kuten vaikka Savonlinna lomailumahdollisuuksia tarjotessaan ja luodessaan mummolamaisuutta.
Ja sittent uo kuvio: kun kokeilin päänsäryn lievikkeeksi,niin tuli särkytyylinen kuvio ihan liiaksi. Eka neulomani oli sen sijaan hevosaiheen ja tunteidenmukaisuuden kiehtomana, kun juuri olin saanut kutomiskärpäsen ja oppinut jonkin verran kutomisesta. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
Heinä hevosen jaloissa ei ollut hyvä idea särkyjen lievittämisen kannalta. Ja hevosen peffa ainakin saisi olla pyöreä, eli hännän tyven voisi kutoa taustavärillä. Muutenkin kutomiskäsialalla on kamalasti vliä: saisi olla mukava ja hyvin ymmärtänyt, millä tavoin hevonen on tunteidenmukainen ja huomannut, ettämiten se hyvin lievittää särkyä, kun eihän itsestään mikä tahansa kyhäelmä lievitä vaan siinä pitäisi olla idea mukana sosiaalisella silmällä. (ks. tuo linkki kipujen lievittämisestä, sen teksti)

1.3.2017
Koetin tehdä hevoslapun kaksivärisestä langasta, mutta kuvio ei erottunut taustasta melkein ollenkaan, etenkään illalla, kun kummassakin langassa oli milloin mikin lanka päällimmäisenä ja niin sekäkuviosta että taustasta tuli pilkuista tehty ja miten olikaan, niin hevosen puna-orassin langan oranssi näytti samalta kuin taustan sini-kellanvihreän kellanvihreä, ja niin esim. korva ei näkynyt ollenkaan ja pään muotokaan ei näyttänyt hahmottuvan, ja ylipäätään hevonen oli kuin sumun läpi nähty: ei ikävä muttei kyllä selvästi erottuvakaan, niin, ettei neuleesta varmaankaan paljoa iloa ole särkyihin.
Jos neulelappu on niin iso, että musituttaa patalappua, niin sen kai pitäisi olla kuumuutta kestävästä langasta eli villasta eikä osin muovilangasta.
Näin keväällä taitavat kaupoissa lankojen värit olla räikeämpiä. Onko se joillekin päänsärkyä tuovaa, etenkin muina vuodenaikoina? Olisivatko parhaita joulunalusajan langat?
Tuo, mistä hevosneulekuvio onnistui hyvin: valkea hevonen tummanruskealla taustalla, oli sukkalangoiksi ostettua, taisi olla sukkalanka-nimellä vyötteessä. Jääkö sairastava hiukan taaemmas tavallisesta elämästä, enbemmän syrjään, kotosalle vain, niin kuin sukankin kuuluu jäädä syrjään. Savolaisen ja jotenkin ylellisen mummolamaisen ja käsityömäisen oloinen lanka, josta pidin.

8.6.2017
Tässä tuon parantamisaiheisen blogin teksti suurin piirtein, (hakemisto http://parantamisesta.blogspot.fi
http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html

"Eli kipuihin näyttäisi auttavan tämän hevosneulekuvion katseleminen.

Hevonen on oikeastaan laadittu tunteidenmukaisen elämän malliksi. Lisää tilaa tunteille voi helpottaa kipuja, sillä kivut usein ovat seurausta siitä, että jokin asia on hankala kantaa, painostaa, on ikävä tms, milloin tilaa omille tunteille tuo vapautta olla ilman että satuttaa itseään jotenkin.
Hevosessa on olennaista, että se kaartaa eikä tule suoraan kohti, mistä syntyi konflikti ja lisää kipua, vaan se kaartaa niin kuin sen mieli tekee, jolloin se koko ajan valitsee hyvän reitin ja hyvän tavan olla ja tehdä,mikä lievittää kipuja, kun voi valita hyvät vaihtoehdot.
Hevonen kirmaa omilla teillään ja viihtyy, mikä myös helpottaa oloa, kun voi valita itselleen juuri sopivan tekemisen, tekemiset, tekemisentavan yms.
Hevonen on neulekuvioksi laadittu, siis mukavien monien pitämien telkemisten meininkiä ja niiden sosiaalisuutta, samaan aikaan kaffetauon tapaan pehmennetty sosiaalisuus että harrastavan ihmisen vapaamuotoinen ystävällinen, joskin muut etäämmäs ainakin osan aikaa jättävä tavallinen jutusteleva sosiaalisuus.
Hevonen on kirmatessaan myös tervehenkisen liikunnallinen ja itsenäinen luonne.

Kuva on sosiaalisella silmällä katsottava eikä tarkkaan matkittava tai yhtään näyteltävä, vaan omin päin opettelemisen tavalla tehtävä samasta teemasta juttuja, etenkin siis tunteidenmukaisuutta, ja kuulosteltava, miten se vaikuttaa oloon."

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Vanhusten vaivat ja viisastuneisuus

Tässä näitä linkkejä parantamisaiheiseen blogiini:
 http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/09/vanhuuttaan-hauraat-luut-ja.html
http://parantamisesta2.blogspot.fi/2016/08/altzheimerin-tauti-ja-syvallisyyden.html
 http://parantamisesta2.blogspot.fi/2016/01/parkinssonin-tauti-ja-monialaisuus.html
 http://parantamisesta.blogspot.fi/2013/03/ikanako-ja-rukoileminen-seka-luonnon.html
http://parantamisesta2.blogspot.fi/2016/02/sydanvaivat-rintakipu-ja-viisaiden.html
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/11/hammasrivin-suoruus-ja.html

* * *

25.3.2017   Tein nettihaun löytääkseni vanhusten kirjoituksia, kaikenlaista viisasta, mutta löysin lähinnä vain kirjoituksia vanhusten hoidosta. Se on jotenkin ihan pielessä. Ei ole luononlaki,e ttä vanhetessaan raihnaistuisi, sairastuisi ja kuolisi pois, vaan moiset johtuvat huonoista elämäntavoista. Tavallinen lääketiede korjaa kai osin sillä, että ihminen on terve ja reipas, kun taas vanhuksella on loma-aikaa paljon, millä nousisi toisella tavalla vaivojen ylitse, kaipaisi kai eri parannusmenetelmiä, enemmän näkemystä vaativia. Ei kai ole mikään luonnonlaki sekään, että ilman työtä raihnaistuisi, vaan viiteryhmä menee jotenkin liian laajaksi,kun siihen tulee ihan erityyppisestä toiminnasta pitäviä vanhuksia, laiskoja, niitä, joilla on jokin sairaus, joka uuvuttaa ja estää tekemästä, eri määrin viisaita tai urautuneita, sekä kai olennaisimpana tropiikista tms lämpimästä muuttaneita, jotaka haluavat vaikuttaa samalta kuin tavalliset suomalaiset vanhukset saadakseen rahallista tukea tekemättä työtä. Luulisi, että noiden ulkomaalaisten laiskan elämänrytmin, huonon liikkumisen ja huonon näkökyvyn vuoksi jotkut tai monikin haluaa suomalaisten ym tämän ilmaston vanhusten sairastuvan noihin vikoihin.