perjantai 13. lokakuuta 2017

Elämänpiirin kapeutumisesta ja taidoista & jaksavaisuudesta

Yleensä kun nuorena opetellaan taitoja, niin kaikilla on perusuoma, jota elämä kulkee ja johon lisänä taidot tulevat. Samoin mieltymykset tulevat yleensä ensin harrastuksina ja vasta myöhemmin työnä, jos ollenkaan. Vanhalla ihmisellä kai taas on noita omia elämänvalintoja ja sitten on kai ongelmia esim. sairastelua ja toisaalta uupumusta työelämään vähän kuin burn outilla: sentasoinen ei enää ollut mielekästä, kun taidot olisivat yltäneet ylemmäs. Mutta elämä tarvitsee uusia alkuja, sillä ne mahdollistavat säätämisen: aloitetaan uudella hyvällä tavalla vanha tuttu kiva tekeminen tai hyvä järjestely hiukan eri kohdasta, ja niin mm vuodenaikojen eläminen sujuu kuin huomaamatta, samoin muut elämän säätämistä vaativat asiat. Silloin ei myös kään kyllästy, ei kuluta loppuunn, vaan vaihtaa eri tekemiseen, jos jokin ei just nyt kihedo.
Taitoihin tarvitaan yleensä jotakin perusharjaannusta esim. kiinnostavan katselemisesta näköaistin harjaannusta, ja jollei niitä tule enää työelämän mukana, niin olisi omiin harrastuksiin ja mieltymyksiin lisättävä kylliksi tekemissiä, joissa on noita tarpeellisia peruselämän elementtejä tarpeeksi kiinnostavassa muodossa, ei vain älyllisesti kiinnostavassa vaan juuri persuelämisen kiehtovuuden myötä, esim. puutarhanhoitoa, mökkeilyä tms mitä vanhojen sanotaan harrastavan, ja vaikka torilla käymistä,jossakin yhdistyksessä tai harrastuksessa jeesaamista tai mitä nyt onkaan.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Lisää työsarkaa vanhemmalle väelle

Terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista on paljon iloa, joskus jopa niin paljon, että se aiheuttaa kommunkaatiokatkon. Ainakin ulkomaalaiset, naistenlehtien lukijat, osa vanhuksista ym hyötyisivät kovin terveiden elämäntapojen ja tervehenkisyyden osaamisesta. Olen kirjoitellut noista aiheista blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja engl. käännös http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html . Mutta tuossa on tekstajä ja siis aiheita kovin monta!

Tässä yksi onnellistuttava ja tärkeä taito:
281. "I treid to find some Brasilian media or sports site.
I have been for a few years interested in Brasilian culture and been
surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled
and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the
reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at
fine coordination which they do both at the outer reaches of their
body and all the way from the body center at stomach, like as if they
were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem
with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate
body according to the sense of sight. We here in Finland have a very
different climate, which is much more beneficial for being speedy and
active. Our way of fine coordination would propably suit also other
climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very
natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so
that you can move only roughly, like right or forward or left or
backwards. So you did not disturb your body center, emotions or
naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact
direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres
along: which social styles are naturally possible for you right now:
choose from them the exact form of the outer parts of your body and
roughly the form of the parts at middle distance from the center
outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting
so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that
thinking skills and fine mechanics, which alters the movements
slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example
liking or taking social dastance, which also determines movements. Or
like with basic skills only or with emotional strenght of high skill.
Etc."

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kirjastosta kirjastoista vieraantuneille

"Olikohan eilen, kun oli vanhan savonlinnalaisen kirjailijan Joel Lehtosen päivä ja iso joukko kirjastonhoitajia tms kaupungissa. Laittoi miettimään savonlinnalaista vai lieneekö nätkiläistä asennetta kirjoihin ja kirjastoon, joka on aika lailla niitä vierastava, jo ohitse kasvanut. Lomailupaikkakunnalla on hyvä, ettei lueta työkirjoja tai muutakaan niiden tyyppistä, ja taiteiden harrastaminen sekä korkea ikä ja elämänkokemus, aiemmat vuosikymmenten opinnot eri aiheista tuovat hyvän laadun kanssa sitä, etteu monestakaan kirjasta ole enä paljoa opittavaa vaan jotenkin urauttavat tyhmemmille urille kuin mitä näkökulma muuten olisi, että silleen vierastetaan kirjaston käyttämistä.
Toisaalta itse tulen ajatelleeksi, että nuoremmalle väelle kirjaston eri aihealueet tarjoavat mahdollisuuden harrastaa laajemmasta piiristä asioita jotakin tai useaakin, mitkä kiehtovat itseä erityisesti, vaikkei paikkakunnalla olisi montaa samoin harrastunutta. Ja romaanit ym voivat avata uusia maailmoita, uusia elämäntapavaihtoehtoja, mahdollisia tulevaisuuden kehitysalueita elämässä. Ilman niitä olisi liian jumissa vanhoihin kuvioihin, liian vähän vaihtoehtojen kirjoa, josta löytää itselle sopivia asioita ja oma tie elämässä.
Kirjojen pitäisi kai aukaista uusia maailmoja, jotta niiden lukeminen tekisi hyvää. Jos jää toistamaan vanhaa, oppii vain, mitä siitä osataan ja mitä ei, eikä saa lujaa maata oman ymmärryksen jaökojen alle niin kuin ekaa kertaa uuteen aiheeseen tutustuessa, kun näki, mitä voidaan osata eikä vain mitä on jo toistettu moneen kertaan ja mistä jääty paitsi.
Kanssa on tuo, mitä vanhempi tai muuten osaavainen väki, joka ei niin lue enää kirjoja, jää paitsi eli miten tietyn aihepiirin harrastaja sopii osaksi yhteiskuntaa, sen aihepiirin tavallinen lokero, minkä kirjaa lukemalla olisi oppinut. Esim. maalausaiheinen kirja ei rajoita harrastusta vain yhteen aiheeseen, yhteen tyylilajiin ja taitotasoon ympäristön mukana vaan esittelee taidesuunnat kautta vuosisatojen ja eri lähestymistapoja, eri aiheita ja eri maalaustekniikoita, eri vahvuuksia, ja olettaa ne tavallisen kurssilaisen osattaviksi eikä muiden heiniksi, jolloin itse jäisi urautuneeksi johonkin osin sattumalta syntyneeseen lokeroon.

9.9.2016   "Entisenä pääkaupunkiseutulaisena tuli mieleeni, että ihmiset tapasivat sanoa ihan vain lukeneensa, istuneensa hiljaa lukemassa tekemättä mitään. Mutta eikö, jos puuhaa muuta enemmän, on käytännön elämä rikas, niin lukeminen rikastuttaa sitä juuri yhteydessä käytännön elämään. Siihen tapaan kuin käsityön oppikirja on yhteydessä käytännön tekemiseen: vasta kokemuksellisesti rikkaan elämän myötä kirjallisuuden arvo näkyy."

3.5.2017   Savonlinnassa lukiessani kirjoja olen törmännyt siihen, että jotenkin tulen katsoneeksi niitä kirjailijan itsensä näkökulmasta, kuin yrittäisin oppia, millaista on olla kirjailija. Mutta sitähän tekivät lapset alle kouluiässä ja ala-asteen alkupuolella: miten elää ja tekee töitä salapoliisi, haluaisinko olla sellainen, millaista elämää lastenkirjailija on elänyt, miten kirjansa kirjoittanut, ja useinhan nuo olivat rauhallista ruokakeskeistä ei-niin-kummoista elämää, joka sopi kenties kirjailijalle itselleen muttei monelle muulle. Se lokero jäi liian pieneksi jo silloin lapsena: se on vain kirjailijan näkökulma, joka ei jaksa yllättyä japiristyä mistään kirjaansa kirjoittamastaan. Sen sijaan, jos peilaan lukemaani omaan elämääni, tai toisten mahdollisten lukijatyyppien elämiin, niin jo yksittäinen aika tavallinen kohta kirjassa avaa ison joukon uusia elämänmahdollisuuksia. Jos vaikka kirjailija kirjoittaa henkilön menneen tutulleen kylään, niin se on aika tylsää, mutta jos pohdin, ett menisinkö minäkin kaverille, tai tutuille kylään, tai harrastukseen tapaamaan kavereita, tai torille, tai matkoille, tai mummolaan ja mökille tai tutustumaan uusiin ihmisiin ja minkä tyypin ihmisiin joskus haluaisin tutustua, niin jo ihan tavallinen maininta elämästä jostakin on avannutminulle monta tietä, mitä en olisi voinut saada, jos olisin käyttänyt kirjailijan näkökulmaa, joka sitä paitsi ei ole yhtään toimelias ja liikkeelle lähteväinen, puuhissa viihtyvä.

5.7.2017   Savonlinnan pääkirjasto Joelissa on nykyisin kahvila ja se kai ihmetyttää ja pelottaakin montaa: haluaako joku murhata kirjojen ystävät. Mutta kahvila on kai käsityöharrastuneita mummoja yms varten, että tulisivat kahville ja käsityölehtiä lukemaan ja siitä sitten pistäytyisivät kirjastonkin puolelle, missä olisi monta heitä kiinnostavaa kirjaa. Eivät vain ole tottuneet lukemaan ja ovat siksi paljon tyhmemmän maineessa kuin kapasiteettinsa edellyttäisi Lukeminen käy läpi perustason asioita, jolloin ne sujuvat lähes kuin vettä vain, ja niin ei ole älyssä tai yleissivistyksessä huomauttamista. Mutta aivan toinen mummotyyppi on se, joka luki jo nuorempana valtavat määrät eri aiheiden tieto- ym kirjoja ja ei löydä kirjastosta enää uutta kiinnostavaa.
On kirjastossa kovin monta kiinnostavaa kirjaa, jos vain lainaa yhden per aihe eikä ole jumiutunut vanhoihin aihepiireihinsä Itse olen lainannut mm inkojen vai minkä ikivanhoista kudontatöistä kuvakirjan, Amazonin sademetsän alkuasukkaiden taiteesta, puuveistoksista, kuuluisten suomalaisten taiteilijoiden asuinsijoista Tuusulajärven rannalla, paksun Eino Leinon runokokoelman, oppaan kukkien maalaamisesta, laulukirjoja, historiankirjan Suomesta muuttuvassa maailmassa, ym. Ja vaikken ole oikein jaksavainen lukija, niin jo kappaleen matkaa kiehtovaan aiheeseen perehtyessä saa kurkistettua toisenlaiseen antoisaan maailmaan, josta on hyvällä laadulla kerrottu.
(Omia kirjoituksiani, jos jotakuta kiinnostaa, mm käsitöistä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi etenkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , sekä ympäristökysymyksistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi ) "

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html

torstai 7. syyskuuta 2017

Elämänlaadusta ja elämänviisaudesta

"278.   Lapsena kun soitin harmonikkaa ja asuttiin Helsingissä omakotitalossa, niin sillepaikalle, jollesoitin näkyi ikkunasta pihlajan oksia, mikä toi luonnonläheisempää miljöötä soittoon ja teki elämänviisaammaksi ja elämän tyytyväisemmäksi kuin viime vuosina Savonlinnassa, missä kosketinsoittimeni on ollut seinää vasten. Kun vähän aikaa sitten siirsin kosketinsoittimen niin päin, että soittaessa näkyvässä maisemassa on puita, niin elämänlaatuni näyttilähtevän korjautumaan siitä niiltä oisin ,joista en ollut tiennyt, että miksi niin vaisua, saamatonta, jotenkin teoreettista, käytännöstä vieraantunutta kuin jotakin elämänviisautta olisi ollut vaikea noudattaa."

Lainaus terveitä elämäntapoja yms koskevasta kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

6.10.2017   Tuon kun opin, niin ensin yritin siirtää soittimen niin, että olisi sen ääressä istuessa tosi hieno näkymä, mutta silloin se oli lähellä kulkutietä, missä se olisi pudonnut ja hajonnut. Sitten palautin sen vanhalle paikalleen, mutta käänsin niin päin, että näkyi kerrostalon pääty, yksi iso koiva kerrostalon edessä ja metsänreunaa kaukana, mutta silloin tuntui teemaan tulevan laatikkomainen kerrostalo. Tässä joku päivä huomasin, että keskellä huoletta pöydän ja palmujen välissä olisi suojaisa paikka, josta hieno näkymä. Äsken kosketinsoittimeni siihen siirsin, ja näkymö ainakin on hieno. Laitoinlattialle sen viereen lehtikorin, jotta kävelisinvähän kauempaa ohitse. Kahdella puoen on palmu ja kolmannella pöytä ja tuoli. Saa nähdä, opinko tästä viisaammaksi, kyllä se soiton sointiin jotakin vaikuttaa, mutta ianakin ensi alkuun myös vanha näkökulmakatoaa kauemmas, jää vain iso mänty ikkunan edessä.

 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Suomi 100 vuotta

Katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2016/09/itsenainen-suomi-100-vuotta-joulukuussa.html

Siinä mm:

"
Samalta suunnalta hiustenleikkuun ohjeeksi kai myös sopiva villakoiran turkinleikkuuohje, oma persoonallinen malli koiran luonteeseen sopiva   http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/villakoiran-trimmausohje.html missä linkki Sibelius-tyylisten kampauksten ohjeeseen

"21.3.2017   Tässä tuo ohje:
"tiistai 2. elokuuta 2016


Sibelius, ohje

Sibeliuksen syntymän 150-vuotispäivänä viime vuoden joulukuun kahdeksas
kuuntelin radiosta Sibeliuksen musiikkia ja tein tällaiste muistiinpanot:
"* laajempi ympäristö ajateltu
* toimelias liikunnalliseen tapaan
* tunteva sitä ja elämänsisältöä kohtaan
* käytännöllinen ajattelu
* luonnollinen käytännön elinympäristö käytännön askareineen"

Tänään kirjoitin tällaisen:
"Kesän alussa aprikoosinväristä keskikokoista villakoiraani Banjoa trimmatessa tulin miettineeksi, miten opettaa Sibeliuksen musiikin tyyppistä musiikkinäkemystä lähinnä suomalaisille, hiukan myös ulkomaalaisille. Tänään mietin Sibelius-tyylisten kampausten leikkaamista erilaisille ihmisille, musiikin opettamista niin. Ja niin aihe nousi taas pinnalle.
Kohta yksi on luonto ja vuodenajat, joista etenkin maisemat, pikkulinnut (esim. tiaiset) ja säät. Miten luontokontakti ja ulkoilu soivat. Miten vuodenajat ovat profound, syvällisiä ja maisema myös. Miten terveet elämäntavat saavat elämänkokemuksen soimaan.
Lähteä maisemaan, ottamaan kontaktia maisemaan. Tulla viileyden stoppaamaksi tuossa yrityksessä: huomio vuodenaikoihin, säihin, säiden vaatimuksiin, elämisentapojen säätelyyn lämpötilojen yms mukaan -> soiva elämä, maisema profound, elinympäristö maisemassa -> reaaliteetit soivat ja ovat profound, tervettä ikiaikaista elämää, myös ympäristön osalta, kukin asia löytää luonnollisen ikiaikaisen tervehenkisen tuntevan paikkansa kokonaisuudessa kuin parhaan järjen mukaan, kuin metsämaisemaa katsellessa miettiessä.
Löytää itsestään soivuus, tunnelmatajuinen sosiaalisuus, joka on liikunnallinen ja nopsa & kätevä. Löytää lisäksi mm pikkulintujen kautta/avulla musiikin maailma."

Vuiodenajoista kirjoitin pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

21.3.2017   Selventäisiköhän käsitystä luonnon syvällisyydestä kirjoitukseni Kalevalan Joukahaisesta: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ?
"
"25.3.2017   Kansallisromanttisella teemalla kun äsken vain jotakin saksin, niin tuli tällainen:

Tuossa tuo tyylin hersyvyys tulee siitä, että jos jossakin meinaa tulla kaavamaista, niin pidempi turkki niille seuduin, eli vapaampaa ja tunteidenmukaisempaa, ja jos jossakin meinaa mennä höttöpupuksi, niin aika paljon lyhyempi turkki niille kohdin. Kansallisromanttisessa taiteessa vapautta oli tunteiden paloon asti, joka puhti käytettiin maailmassa merkityksellisiin suuriin parannuksiin ja hyvään elämään niin kuin ihmisen luonto on ja malliksi muille sopii. Muiden saamisessa mukaan on olennaista, ettei laadi liian suurta taakkaa ja että löytää nuo asiat ihisen luonnosta,sekäettä kasvattaa nuoremman polven kapasiteettia tervehenkisyyden ja terveiuden elämäntapojen avulla, kykyä elää sovussa yhteiskunnassa, kun kullakinon omaa tilaa muttei diktatuuria toisten ylitse epäreilusti."
Maalausaiheiseen blogiini http://akvarelliblogini.blogspot.fi/ lisäsin:
"Tuossa tuo, että miksi meininki ei mene huonosti, kun ihmisille antaa vapautta, niin sivistystä kumminkin edellytetään ja sivistys katsotaan maailmankuvan rakentamiseksi, missä maailmankuva on siis käsitys elinympäristöstä ja sen tärkeistä asioista, ei manipulaation ulkoa luettu viitekehys tai teknisten muistikikkojen lähde. Mietitään sitä,millaista on elää ihmisenä,mikä tuo hyvän elämän, mistä välittää ja mitä tehdä noiden asioiden eteen, ei pakoteta edes koululaisia liikaa, ei hyväksytä palikkajärkisempien jöötä."
"

Valokuvausohjeita

"Miten saa tunnelmallisen valokuvan tai maalauksen
Tarvitaan kiehtova kohde, hyvä katsomisen tapa ja sopiva rajaus sekä elämänviisas kertomisentapa.
Jos pysähdyt pitkäksi aikaa, kokemuksesi yleensä laimenee ja arkipäiväistyy eikä se ole samalla tavalla kimmokkeena kaikkeen uuteen hienoon. Anna siis katseesi kierrellä, kuljeskele ja napaa otos aina, kun tunnelma on kiehtova tai näkymä erityisen kaunis.
Katsomisentapa on vähän sama juttu kuin jos menet jututtamaan jotain porukkaa, joka on puuhaamassa jotakin yhdessä, ja siinä, kun he alkavat kertoa jutustaan, alat saada siitä kuvan, niin on katsomistavan virittäytyminen jollekin heidän aaltopituutensa tapaiselle ja heidän tekemistensä henkeen, kun et sitä vbielä tarkkaan tiedä, mutta jotenkin juuri kuulit. Vastaavasti, jos menet tilkkutyökurssille tekemään tilkkukassia, niin tunnin alkaessa levitellään kankaat ja työt, työvälineet, jutellaan soristen ja ryhdytään puuhailemaan jotakin. Se on kuin sukellus omaan maailmaansa kiehtovuuksineen ja mukavine oloineen. Tai jos on kiva pikkupakkanen ja lähdetään hiihtämään jonnekin luonnonhelmaan, missä on liikunnasta pitäviä ihmisiä ja luonnon lumista kauneutta, niin virittäydytään omaan maailmaansa. Siten eri tekemiset, niiden lahgjakkuudet ja sujuminen ovat virittäytymiskysymyksiä ja onnistuneen vireen tunnistaa tenhoavuudesta, työn sujuvuudesta ja hyvästä olosta sekä siitä, että saadaan jotakin elämänviisasta aikaan. Näkymän ja näkökulman tenhoavuus on tuollaisesta virittäytymisestä kiinni: tunnelma, tunne, upeus, kauneus, tenhoavuus, kauniit värit, aiheen hienous, syvällinen elämänviisaus, mieliteot, tekemisten taito. Jos kuvan näkökulman ja rajauksen valitsee siten kuin näkymän tenhoavuutta korostaa, kuvasta tulee hieno."
http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/11/15-marraskuuta-2013.html

Koiran (tms) valokuvausohje
"Hyvän valokuvan saa, kun heti kuvattuaan näyttää kuvan koiralle, niin
kuin digikameralla voi hyvin tehdä, niin koira oppii itse
poseeraamaan. Sillä tavoin seuraillen koiran omaa näkemystä saa kivoja
kuvia, joissa on uudenlaista tenhoa ja viehättävyyttä.
Kuva otetaan KESKELLÄ HETKEÄ. Tyypillisiä kuvia saa, kun tavallisen
hetken kuluessa ottaa kuvan. Mutta hyvä on silloinkin, jos koira on
tottunut itse näkemään, millaisia kuvia siitä millaisellakin hetkellä
näpsäisten syntyy. Silloin se voi lisätä kuviin kivaa itselleen
tyypillistä henkeä kuin ihminen peilin edessä tai mukavassa seurassa.
Ainakin omat koirani ovat oppineet luomaan itse kivoja vapaamuotoisia
näkymiä, koska olen niistä harrastunut, sekä kuvaamisen että
maalaamisen vuoksi että pidän kauneudesta ylipäätään. Mutta koirani
ovatkin kovin harjoitelleet sirkusesiintymistä omin päin, sillä
treenasin niitä sirkukseen, ks. http://lukevatkoirat.blogspot.fi ."
http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html

Luonto on monimuotoisempi, kun sitä katsoo läheltä, esim. pusikon sijasta oksankäppyrät, miten oksanhangasta ylenee lehvä toisella puolen ja toisella puolen oksat alempana tms.

"Valokuvausaiheiden löytämisestä http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2015/10/lauantaina-10-lokakuuta-2015.html
Maalausten tenhosta http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2014/02/perjantaina-7-helmikuuta-2014.html
Tenhoavan valokuvan ottamisen ohje (& Iän myötä kehitymme tunteenomaisen näkemyksemme suuntaan) http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/11/15-marraskuuta-2013.html
Eläintävalokuvatessa tulisi kai näyttää kuva heti eläimelle, jotta se näkee millaisia kuvia mitenkin tulee http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html . Mutta ihminen alkaa helposti insinöörimäisesti jännittää, jos kireästi kovistelee olemaan kuvassa hienosti. Mutta loma-aikatyyliselle huolettimalle ei-niin-tärkeäni kuvaamista pitävälle parhaimpaansa laittamiselle suomalaisten poseeraustaidot kai sopisivat, ja luonteenlaatu, taitojen tyyppi, taitotaso ja elämänviisaus sopisivat. Eli huihai vapaasti vain omalla tyylillä, vikkelään erilaisia kuvia napaten, luulisin. Omia tunteita kiehtovien tekemisten parissa ja omaa tunteenomaista näkemyst' kuunnelle, kuvan jo ensi sekunnilla/-sekunneilla napaten.)"
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2016/09/itsenainen-suomi-100-vuotta-joulukuussa.html

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Parempaa ruokaa samoista aineksista, ym

En ole hyvä laittamaan ruokaa, mutta saisikohan näillä taito-ohjeillani mummola paremman makuista suunnilleen samoista aineksista?
Molemmat ohjeet sopivat hyvin käsityöohjeiksi ja kai elämään laajemmaltikin:


http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html
""Paremman makuista samasta

Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa."

Terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html :
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä." 

11.8.2017   Ostoksissa onnistumisen taidon ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html