maanantai 9. toukokuuta 2016

Lätistymisestä ja saamattomuudesta

En tiedä, ovatko nämä vanhusten ongelmia, mutta hiukan samaa tyyliä niissä on.

Maalaaminen aiheuttaa saamattomuutta, koska moni maalaamisesta erityisen harrastunut on saamaton. Jotkut ovat myös maalaamisesta liian harrastuneita koettaen koko ajan ottaa vaikutteita niiltä, jotka parhaillaan maalaavat, eikä se sovi muihin tekemisiin. Maalaamisen onnistuneisuus tuntuu liittyvän uusiin alkuihin ja elämästä napattujen aiheiden kiehtovuuteen elämän osina, ja siten siis siihen, ettei ole koko aikaa maalausharrastunut vaan isoimman osan ajasta elelee ihan muuta elämää.

Kun on itse kirjoittanut jotakin viisasta, katsoo ehkä muiden kirjoituksia, kirjoja ja lehtiäkin niiden tekijän näkökulmasta, mikä ei ole hyvä iudea vaan lätistää: he ovat osanneet jonkin asian, kenties urautuneen työmäisesti tehden, ja kertoneet sen muille. He eivät siis sovi elämän malleiksi kuin lapsille vain kokeeksi. Aina ei aihe sinälläänkään kiehdo tarpeeksi, vaan pitäisi etsiä kimmokkeita hienompaan, assosiaatioita oman elämän ja maailman kivoihin ja hienoihin asioihin, hienoihin käytännössä eikä pelkkää kirjoitusta.
Saavutuskeskeisyys vie ilon elämästä: urautuu, muu jää pois, taitotaso jää ekojen kertojen ideoiden toistamiseen kenties paremmin osattuna muttei uutta tuovana, ei eletä käytännön elämää vaan pelkkiä tärppejä. Uudet alut, sellaisen kiehtovan tekeminen, mikä on kivaa tekemistä ja tervehenkistä mutta missä ei ole etevä niin että aihe jaksaa jatkuvasti kiehtoa ja siitä on kiva kommunikoida muiden kanssa.

Jotkut vaikeammat asiat kuten taide ja uskonto sekä erilaiset paikalliset kulttuurit ja erilaiset ihmiset, joilta on paljon opittavaa, vaativat oman tuokionsa, hetken rauhan tekemättä muuta. Niinpä vanhuksille, jotka kiinnostuvat monimutkaisemmasta, haastavammasta, fiksummasta ja tärkeämmästä kuin nuoremmat, voivat jatkuvasti joutua tekemisiin toisten tuumaamistauon kanssa, ja niin elämä hidastuu. Jos haluaa vauhtia ja elämänsisältöä, tarvitsisi tehdä yksinkertaisen arkijärkisesti elämän perusjuttuja, muttei teknisesti tai ruutumallisesti, mieluusti nuorempien siivellä niin, että huomio jää tekemiseen ja sitä riittä ylitse aistirikkauteen ja monimuotoisuuteen ja viisaisiin hyviin tekemisentapoihin sekä elämänlaatuun.

Yksi helpoimmista tavoista opetella jotakin on lukea ulkoa paljoa ymmärtämättä. Jos samaistuu nuorempiin yhtä lailla vaikeita tekstejä tms lukeneisiin, niin isompi osa heistä on ulkoa lukeneita. Sen sijaan pitäisi etsiä hyvän ymmärryksen omaavia samaistumiskohteita ja nuoremmilta ehkä nopeita välähdyksiä aihepiirin suuntaan, näkermyksellisesti, eikä isompaa aiheiden hallintaa.
Nuorten ymmärrys kehittyy heidän oman elämänkoekmuksensa pohjala eikä termoniologista ulkolukua pitkin.

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"197. Yleensä, kun on jossakin taidossa tai jonkun tyypin taidoissa harjoittelun myötä kasvanut oikein tatavaksi, paljon taitavammaksi kuin useimmat niissä, niin noiden asioiden harrastaminen lätistää elämää, kun muut ovat niissä ulkoa lukeneita ja ylipäätään meiningin taso jää liian alas ollakseen kiinnostava ja elintilaa tuova. Silloin ei kannata harrastaa niitä paljoa eikä tiiviisti tyhdessä muiden kanssa vaan elämänlaatunsa parantamiseksi ja lähestymistapansa tervehenkistämiseksi harrastaa paljon jotakin itseä kiehtovaa, missä viihtyy kovin hyvin muttei ole niin taitava vaan saa yrittää tosissaan, tehdä omalla tavallaan ja kommunikoida ihan tavallisesti muiden kanssa ja se on kiehtovaa ja antoisaa niin. Silloin omat taidot ovat ikään kuin persoonallisuutta, kipinää, näkemyksellisyyttä, lahjakkuuttakin (asioiss ylipäätään) eivätkä jokin suoritus."
  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"125. Esikuvista ja taidoista mallia ottaessa, ollessa sosiaalinen ja keskustellessa toinen mainitsee yleensä vain yksittäisiä asioita ja asioiden puolia muodollisemmalla etäisyyttä olettavalla tyylillä. Ei ole hyvä ottaa noita asioita liian lähelle, vaikka olisi kovin motivoitunut oppimaan niistä tai ymmärtämään täydesti, sillä ne eivät ole lähietäisyydelle tarkoitettuja vaan etäämmäs tarkoitettuja. Lisäksi ne eivät ole koko asia, eivät koko viesti, vaan sinun oletetaan elävän elämääsi tervehenkisesti ja mitä siinä koet ja havaitset, on osa sitä maisemakuvaa, johon he viittaavat. Esim. tunteikas kappale ei ole vain yhtä tunnetta kuvaava vaan joidenkin aikojen elämänmeininkiä, usein sen yleiskuvaa, isointa virtaa pääpiirteissään, eli olettaa sinun elämänkokemuksesi osaksi laulumielikuvaasi ja sitä, miten tuollaisten tunteiden kanssa elät, esim. 1/5 laulua ja 4/5 arkea kokemuksellisessa rikkaudessaan. Vastaavasti taidot yleensä vaativat oman arkijärkesi ja tervehenkisen elämäntapasi perusvirran tuekseen."
   http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html