Oli tuossa naapurin vanha mies vanhalla autolla liikenteessä ja talvipakkasta niin, että auto vaati lämmittelyä. Tulin siinä pohtineeksi, että kun elämä menee uomiaan, niin mikä sen tekee, että se hidastuu ja jostakin kenties laatu katoaa, kun taas toisilta puolin se on hyvä. Esim. tuossa että vanha mies kai miettii viisaasti ennakoiden hyvällä laadulla ja ihan vikkelään, mutta sitten kulku taas on kankeaa ja elämäntahti hidastunut, vaikka on elämässä mukana. Eli tuleeko tuosta hitaan ihmisen taitavaa ennakoivaa ajoa?
Se, että elämä kulkee jossakin uomassa, johtuu kais iitä, että kun esim. taiteiden ja vapaa-ajan sekä uskonnon myötä elämä on verkkaisemman tyylistä, niin sosiaaliseen ympärsitöön tulee mukaan ihmisiä, jotka ovat hitaita saamatomuuttaan, osaamattomuuttaan tai urautuneisuuttaan tai siksi, että he eivät ole harrastuneet elämän perustasosta, joka pitää terveenä ja toimintakykyisenä. Ja sitten on sairaita, vielä pidempään eläkkeellä olleita, liian vaativista harrastuneita nuorempia, joilla kaikki käy hitaasti, näytteleväistä väkeä, ihmisiä, jotka ovta vaihtaneet kulttuuripiiriä ja ilmastoa, yms, ja samanaikaisesti tervehenkisistä perustekemisistä harrastuneet vikkelätahtiset jäävät sosiaalisista ympyröistä pois. Elämän perustekemisiä aistit auki ja liikunnallisena tarvitaan jonkin verran, jotta muut tekemiset sujuvat, esim. vauhdikkuus ja reaktiot tarpeen tullen nopeita. Tämän blogin edellisen kohdan hiihtoretkiohje tuli mieleeni: muutaman vuoden tauon jälkjeen edes yhden onnistuneen kerran niin, että jää hyvä olo jälkikäteen, on kumminkin paljon parempi kuin ihan vain lösiä ja rapistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti