Koirani ovat jo aika vanhoja: 10- ja 11-vuotiaat, ja osaavat joskus saada tahtonsa läpi. Talvella ne arastelevat pimeän aikaan ulkoilua ja ovat kieltäytyneet kolmen tienoota myöhemmästä ulkoilusta sen jälkeen kun kerran kävin niiden kanssa ulkona neljän jälkeen, kun oli jo aika pimeääja ne saivat töistä juuri kotiin tulleista ihmisistä ikävän kokemuksen. Nyt sitten kesän myötä olen saanut niitä ulos ennen viittä, minkä ne tänään huomasivat olevan paljon helpomman kuin ulkoilun päivällä mummoaikaan. Neljän jälkeen heti on ihmisillä paha mieli töistä ja väsymys ja nälkä, mutta puoli viideltä on jo rentoa ja jotenkin kiva ilmapiiri ulkona, rauhallista. Silloin ulkoilun vaativuustaso on sitä, että muistaa työn ja koulun, tuntee ne elämänalueina, mikä on useimmille kamalan tavallista elämää. Sen sijaan keskellä päivää on paljon vaarallisemman oloista, vanhoilla ihmisillä taitokanttia mutta vaarallista, kun ihmiset eivät ole niin vahvoja fyysisesti ja eivät kaikki terveinä. Riippuu paikkakunnasta, mihin aikaan päivästä on millaistakin, mutta jos välttää vähän vaille neljän ja puoli viiden välistä aikaa, niin luulisi mummon ulkoilevan valoisan aikaan, kun ulkona muutkin liikkuvat ja on aika turvallista, niin ihan hyvin.
22.9.2019 Jaa, mutta kesäkuussa kuoli 11-vuotias japaninpystykorvani, ja ihan alun jälkeen en taaskaan oel saanut villakoiraa ulos kolmenm jälkeen.
17. kesäkuuta 2020 Tänä vuonna alkuvuodesta ja nyt taas kesällä on minua väsyttänyt kovin jo iltaopäivällä, jokseenkin samaan tapaan kuin alkuvuodesta alkuillasta tehdyn kävelyn aikaan ja heti sen jälkeen. Voiko olla, että joku myöhemmin ulkoillut on kuollut,kenties monikin? Siis ettei pitäisi ulkoilla illalla, mutteise taas elämäntapana ja tilanteena terveelliseltä kuulosta,mutta aivan olen vajonnut epäenergiseen horteeseen monta kertaa jo iltapäivällä ja alkuillasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti