Palleromaisesta tekemisentavasta

"

Palleromaisesta tekemisentavasta

Eri tekemisentapoja on mm yksiperspektiivinen ulkoa lukenut mutta lukemastaan motivoitunut ja sitä soveltaa osaava. Toisaalta on sitten suomalainen useampiperspektiivinen, joka kaisyntyy, kun lapsilta vaaditaan koulun ym opettamaa perusymmärrystä samaan aikaan kun kehotetaan, että koetapas, oppisitko sinä esim. tuolta sedältäsi tuon, mitä se näyttää hyvin osaavan, jolloin on sekä vanhempien että koulun, että sisarusten ja muiden tuttavien taidot samaan aikaan kuin tuo uusi taito sedältä. Ne ovat vain saman taitokimpun eri puolia ja niissä io monta perustaitoa aika lailla samaa muttei ihan samaa:aina on hyvä tehdä oma versio, niin oppii paremmin samalla, kun laitta korvan taakse toisten ohjeet.
Savonlinnassa on katukuvassa paljon taiteesta harrastuneita ja osin siihen liittyen on niitä, jotka haluavat isolla taidolla huolehtia jonkin vaativan hyvälle tolalle, ja on matkailusta harrastuneita, jota haluavat huolehtia turistin elämästä jonkin asian hyvälle tolalle, mihin yleensä tarvitaan useampaa taitoa yhtä aikaa, ja on uskonnosta harrastuneita ja arvostetaan omakohtaista taitavuutta. Ja niin tavallinen savonlinnalainen tekemisentapa on vähän kuin pallero tais iis kokonaisuus hyvälle tolalle useamman perspektiivin taitojen avulla, kuitenkin noita perspektiivejä taitoineen ihan tavallisella perustakemisentavalla käyttäen, hyppimättä aiheesta toiseen vaan pikemminkin taiteen myötä hyvää havainnontekoatapaa ja laajempaa osaamista korostaen, mutta Savonlinnan seudun liikunnallisten lahjojen, niiden hyvähenkisen perustekemisentavan puutteen myötä käytännöstä vieraantuen, vähän kuin piirustusta raapustaen, mihin tietenkin korjaus olisi tuon ei-niin-vaativan perusliikunnan lisääminen tervehenkisin tavoin."


* * *

30.8.2020   "Flunssan hoitamisessa,ainakin kröhän tms, on sama kuin vilustumisen välttämisessä:lämpimät vaatteet, l'mpimäämät kuin miten vilustui, ja ei kylmässä, etenkään paikoillaan, ranteet,  jalat jakaulan luona on pidettävä lämpimien vaatteidensuojassa (pitkähihainen neulepaita tms ja ulkona väljä tuulenpitävä takki, lämpimät pitkät sukat & kengät) niin,ettei nbiin kröhän tms tarvetta tunnu olevan vaan on lämpimän palleroinen olo."

Vanhustenhoidon uutisista

Olen tavannut lukea Ylen nettiuutisia ja niissä on viime aikoina, kun suurin piirtein kaikki niin kotimaassa kuin ulkomaillakin näyttävät olevan ihan jumissa, että vanhustenhoidossa on monin paikoin ollut pahoja ongelmia. Tänään kumminkin luin juttua Kouvulasta, jossa oli kotirouvan, kotiäidin, Marttojen tms, koulun kotitalousopetuksen tyyppiseen tapaan huolehdittu perinteisellä naisten tavalla vanhuksista ja se kuulosti tosi paljon paremmalta vaihtoehdolta: perinteisesti hyväksi todettu hyvin toimiva tapa huolehtia niin kotitöistä kuin sairaista ym, http://yle.fi/uutiset/3-10648181

Itse on oikein ollenkaan ymmärrä, että miksi vanhukset hoitoon iän myötä, kun luulisi iän myötä oppivan taitavammaksi elämäntaidoissa ja niin jaksavan paremmin kuin nuoremmat eikä huonommin. Onko mukana ihmisiä tropiikista, missä yleensäkin sairastetaan enemmän,ainakin pöpötauteja, ja eletään hitaammin? Vai onko elämästä muusta syystä jäänyt perustekemisiä ja peruskuvioita pois, mikä heikentää laatua ja siis pärjäämistäkin?

Viekö vääränsuuruinen asem joko jumiin tai lyttyyn?

Luin alkua kirjasta "Puolivilli puutarha; Albert Edefeltin Haikko", ja jäin miettimään, mikä mahdollistaa kesänvieton maalla. Jos olisi keskivertoyö ja olisi siinä keskiverotyöntekijä, elämän uomat sen alan tavallisia, niin sen alan tavallisella tavalla voisi löytää kesänviettopaikan ja vaalimalla yhteiskunnassa tärkeinä pidettyjä asioita kesänvietossaan elää niin, että sille olisi paikka, uoma, elo sujuisi, niin kai muissakin elämän asioissa. Sen sijaan Edefeltit olivat ykaupunginarkkitehti tai yli arkkitehti ja monilahjakas vaimonsa (voiko äidin kehuminen viitata yleissivistykseen eikä tiiviisiin väleihin?), milloin kesänviettopaikkakin oli sen ja sen vanha talo ja paikka asujaimia varten laitettu, kuin laosistakin olisi odotettu jotakin merrkihenkilöiden tapaista: huoneet olivat korkeat ja valoisat & toisen mielestä oli mukava takka, joku kuvaus huoneista kertoo sisustuksen sopineen elämäntapaan, joka oli maalaamisen suunnalla muttei ihan sama, luulisin.  Olivatko Edelfeltit mallina omasta elämänalastaan muille, lastenkasvatuksesta, arkkitehdin työstä ja maalaamisesta? Onko se, mikä on monen vanhan ihmisen asema, ja silloin on asuttava jotenkin eri tavoin, kai omaa elämäntapaa varten ym omia elämänalueita ja vahvuuksia, mutta jos sen tekee yli, että nää ois tässä, niin eikö siitä mene jumiin? Onko se se, miten moni vanha ihmien on jumissa: aiemmin oli aktiivien jossakin ja huomasi tarvitsevansa asemaa, mutta myöhemmin onnistui aseman saamisessa tai haalkimaan niitä asioita, joita aiemmin oli todennut asemaa varten tarvitsevansa, mutta osin siitä syystä tai muuten vain ei ollut enää niin aktiivinen, ja niin niin suurta asemaa ei olisi tarvinnut ja niin se jäi kuin käyttämättä ja siksi ihminen jumiin, esim. kutomaan tai maalausharrastuneeksi muttei juurikaan maalaavaksi vaan jotenkin hidastuneeksi, ei elämä sisältöä täynnä, ainakaan uutta ja vauhdikasta elämässä kiinni. Vastaavasti, jos asemaa on ottanut/ pyrkinyt omaksumaan liian vähän, niin jää lyttyyn, kun ei mahdu pienemmän urakan tilaan. Mutta mikäs tuossa nyt sitten on, että miksi asemaa tuppaa tulemnaan aina väärä määrä? Sekö, että ihmiselle sopiva aseman määrtä vaihtelee elämän kuluessa paljon?