Kommunikaatioyhteyden katkeamisesta taitojen kasvun tuomien saavutusten myötä

Olen nyt 45-vuotias ja alan olla jokseenkin kärryillä siitä, miksi kommunikaatioyhteys nuorempiin ja kenties joihinkin osiin järjestäytynyttä yhteiskuntaa katkeaa monella iän myötä.
Ehkä 25 vuoden vanhana  aloin lähteä omille teilleni ja niin omat jalkani kantoivat paremmin ja niin sain aikaan paljon enemmän kuin muiden pakon alla. Silloin eivät enää kaikki pysyneet perässä edes siinä, että olin oppinut uusia taitoja vaan tuumivat, että olin jotenkin saanut olla nätti.
Myöhemmin sitten omalla osaamisellani yritin ratkoa maailman ongelmia. Ensin yritin työmäisesti ja kävin vastauksia pitkään läpi ja kirjoitin niistä pitkästi. Se ehkä vielä tavoitti muut: niistä syntyi se, mitä minun katsotaan saaneen aikaan.
Sitten jatkoin omiin harrastuksiini ja muihin maailmassa tärkeisiin kysymyksiin, jotka olivat jääneet ratkaisematta, ja onnistuin oppimaan paljon lisää, mutta tein sen omalla tavallani ja nyt se näytti vain vapaa-ajan harrastelulta. Mutta oman lähestymistavan käyttö aiheutti sen, että saatoin käyttää voimani täydesti, juuri niin kuin parhaan tuloksen minun taidoillani tuo, ja vapaamuotoinen kommunikaatio teki sen, että saatoin opettaa omat taitoni muille niin, että nämä saivat niistä taitojensa arkijärkisen osan. Niin syntyi jotakin onnenkantamoisen tuntuista, minkä varaan voi rakentaa omaa elämää.
Ja näin olen sitten kun olen ollut harrastuntu uskonnosta, taiteista ja vieraista kultuureista, niin eksynyt jonkin verran huterommin ymmärretylle kielenkäytölle, jolloin tulos vähitellen alkaa olla se, mitä vanhuksilla: Kun jostakin kysytään, niin vanhus vastaa, että juu, olisinhan minä osannut sen, vaikka se on muille iso vaikea juttu, ja niin luullaan hänen pohjaavan menneiden vuosikymmenten sivistykseen, on jo kadonnut taju siitä, että hän itse osasi kaiken ratkaista. Mutta sitten kun häneltä' saa selville, että juu on hän kirjoittanutkin siitä, niin se paperi taas on kadonnut eikä oikein jaksaisi, ja niin lopputulos on kuin ei olisi kukaan moisia osannut. Ja poliisi vai kuka lie luulee vanhuksen puhuvan lööperiä. Ja niin katoavat kommunikaatioyhteyden myötä monet yhteiskunnan tarjoamat perusoikeudet. Netti kai tuohon olis pelastus: yksi sivu nimellä, jolta löytyisivät kaikki vanhat tekstit, joissa yhteiskunnan ongelmia ratkottu, tai jokin kirjasto, joka niitä kerää.

Tunteet ja tekemisentapa -blogilinkki

Olen kirjoitellut blogia aiheesta tunteet ja tekemisentapa, ks. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/
Siinä on jo aika monta mielestäni kiehtovaa tekstiä ja kun blogin aihe on samantapainen kuin tämän blogin, niin laitan linkin tähän.

Tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta kanssa paljon paratiisiteoriablogissani http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html 

7.12.2017  Tunteidenmukaisesta elämästä, etenkin työstä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-nykyaikana.html ja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/11/tunteidenmukaisen-kauneuden-keskella.html , sekä toki vanha blogini http://workandfreetime.blogspot.fi