Liikunnasta ja terveistä elämäntavoista

Blogistani http://liikuntaa.blogspot.fi

"Vanhat oppivat sekunnissa mutta miettivät montaa asiaa

Nuorena aikuisena liikuntaharrastuksissa tai muuten terveiden elämäntapojen puheena ollessa ohjaajat, äitini, tms tapasi todeta, etteivät vanhat enää opi ja siksi heillä on niin huonot epäterveet elämäntavat, ovat ihan lösähtäneet, menneet retuperälle ja muistamattomiksi. Muttei se nyt nelikymppisen näkövinkkelistä niin ole, vaan vanha oppii sekunnin murto-osassa tai ainakin muutamassa sekunnissa jo sentasoisia juttuja kuin mitä nuoremmille voi selittää, mutta samalla vanhalla on monta muuta asiaa mielessä ja ne ovat kamalan isoja asioita, esim. on ollut syöpää tai lukenut juuri vieraasta kulttuurista. Samalla vanhan samaistumisryhmä on vanhoja, joista osa on aivan ulkomaalaisia, tropiikista, Suomeen muuttaneita siis. Näillä on eri uomat kuin nuoremmilla ja siitä tuo palleroinen tai kankea olemus, joka nuorempien mielestä on vanhojen epäterveitä elämäntapoja. Jos tuosta palleroisuudesta, joka siis on isojen kokonaisuuksien, uskonnon, elämänkulkujen tms ajattelua, niin jos siitä kävelee ylitse kuin telaketjutraktorilla että älä lösi vaan opettele tämä nyt, niin se oli vanhuksen ymmärrys, hänen elämänsä perustaa, ei hän ilman sitävoi toimia, vaan se pitäisi hahmottaa hänen maailmankuvakseen jostakin aihepiiristäö tai viimeaikaisista aiheista kuten lapsilla historiantunnin jälkeen (historiassa onpaljon asiaa,maisemamaisesti, kumminkin ymmärrystä myös). Jotkut vanhukset, joihin nuoret vetäjät tms kehottavat nojaamaan, kun nämä vaikuttavat reippailta, ovat vasta eläkkeelle jääneitä, työelämästä tulleita siis, jossa heidä tilanteensa oli uarutunut eli olivat jo nähneet, mitä ko ammatin työtehtävät ovat, ja eivät jaksaneet vaivautua inspiroituneesti kuin uuden alun kanssa vaan työläästi tai tottuneina tekivät vain, ja niin heille siitä reippauden ohessa tulee paljon urautuneisuutta, jos siihen nojaa, ja sitten toisaalta taas vanhuksen näkövinkkeli ja elämäntapa on heille uusi ja he ovat sen kanssa pondeeraamistauolla, että mitenkäs tämä elämänkulku menikään, ja niin he ovat siksi enemmän nuoren kaltaisen näköisiä, kuin tavallaan myös reippaat eivätkä vain kankeat, mutta oikeasti he ovat siinä elämänvaiuheessa aika jumissa, hidasjärkisempiä kuin muuten. Näkemyksellisemmän vikkeläjärkisemmän vanhuksen ongekmana taa son ,ettäö muut ovat koko ajan hitaamia ja niin he vaativat hidastamaan juttujen  ja elämän etenemistahtia, ja niin heidän seuransa ja samaistumisryhmänsä, jonka osaksi nuoremmatkin heidät hahmottavat, onkin riippakivi liikunnan kannalta ja terveiden elämäntapojen este, se puolestaan pondeeraamistauolla. Ja lisäksi osa tutuista sairastaa, tai ei ole koskaan liikkunut pohjoisen ilmaston tapaan, tai ei osaa sovittaa yhteen jonlkun menneen kolhun, esim. sairauden, sulattelun vaatimaa iisisti ottamista ja ruokakeskeisyyttä ja vilinää, nuorten tahtista liikkumista ja sen mukana työwelämän koulutettujen tahtista päätöksentekoa, joka kohdistuu heihin itseensä kuin ne eivät olisi elämän kysymyksiä vaan vain joitakin teknisiä tokaisuja, mihin kai suomalainen viisaus auttaisi."

Elämänpiirin kapeutumisesta

Tänään on kolmanneksi viimeinen oopperailta tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla. Kuuntelin tässä iltakymmenen aikoihin, kai jonkin verran sen jälkeen, kun ihmisiä palaili oopperasta, kun joku työkone, kenties traktori tms, kuului siirtävän autoa niin, että sen renkaat eivät pyörineet. Ihmettelin ääntä, jota olen parina aiempana iltanakin kuullut. Sitten tuli mieleeni, että onko se savonlinnalaisen vanhan miehen tapa kuolla: illalla ei väki enää kulje ulkona, kun on vaarallista, raha ei kenties riitä auton korjaamiseen ja ilman autoa liikkumismahdollisuudet ovat paljon heikommat, joskin palvelulinja kulkee mutta onko tottunut siihen, ja raihnainen ei helposti juokse autolta kotiin hankalassa tilanteessa. Mutta mihin nuo liikkumismahdollisuudet katosivat? Oletetaan, että kun vuosikymmeniä kuluu, niin siinä ajassa silloin tällöin voi sairastua ja joskus niistä jää pysyviä vammoja. Mutta voisiko samassa ajassa myös oppia parantumisesta ja terveenä pysymisestä, esim. uskontojen ihmeparantumisista, luonnon viisautta, eri kultturien osaamista esim. itämaista filosofiaa (meditaation parantavuus: kuin rukouksen tuoma herkkä elävöittävä tunnelmatajuinen tiedostavuus mutta arjessa ja sen tuoma elämänviisaus, suurempi taito, yhdessä oman ikiaikaisen luontonsa mukaisen paikan löytämisen kanssa harmoniassa oman olemuksensa eri (ikiaikaisten!) puolien ja maailman kanssa, toki terveen järjen mukaan tulkittuna eikä kummina termeinä tms, muttei voi opetella matkimalla: suomalainen on vain suomalaiseen tapaan terveitä elämäntapoja noudattava ja aasialaisen meditaatio on kouluopintojen pilaama, koulujärjen kuva), omaa elämänkokemusta terveenä pysymisestä. Kanssa jos auto on kehno ja rahaa ei ole, niin minne rahat katosivat? Itsell'ni on se vaikutelma, että jos rahat ovat muista ihan hyväntahtoisista hja osaavaisista kiinni, niin niitä on sen verran kuin omalle onnelle on hyväksi ja ei ole, jos käyttää niitä johonkin epäviisaaseen vahingolliseen kuten vaikka autoilee, vaikka auto ei olisi hyvä vaihtoehto. Liikuntaa kai myös olisi sen verran kuinolisi yksilölle hyväksi, mutta pitääkö seuraa sairastavalle tutulleen, tropiikista muuttaneelle, toiset mieltymykset omaavalle, hidastahtisermmalle, ja tuleeko luokitelluksi näiden kaltaiseksi? Vai onko niin, että jotkin vastukset ovat lapsille liian ison kuuloisia ja niin jotkin vanhemmat jotenkin siirtävät niitä vanhuksille? Mutta vastukset yleensä merkitsevät, että ko tekeminen sujuu hankalasti mutta sujuu kumminkin jotenkin, jolloin taitamattomalle se on usein hyvä sujumisen aste, kun taas paljon taitavammalle, jolla on asdioita vastuullaan tuossakin, se on katastrofaalista. Usein vaikuttaa siltä, että jos vanha trapaoihinsa tottunut ihminen aina vain tekee samat, niin joustonvara katoaa, mutta jos välillä tekee pidemmän lenkin, pienenkin, ylipäätään huolehtii tilanteissa, että itsellä on oustonvaraa ja -kykyä, niin silloin joustonvara säilyy ongelmitta. Muttei se tee tuttavaa sen viisaammaksi tai avuliaammaksi tuossa asiassa.

* * *

22.4.2019   (2. pääsiäispäivä)
Jos pää menee jumiin tai liikunnallisuus jää vähiin siihen nähden, mitä aikoo ja mihin on tottunut, niin syy usein on sosiaalisen viitehenkilö(ryhmä)n muuttumisessa tervehenkisen urheilullisen aistit auki toimeliaan elinvoimaisesta lättänään ruutumalliseen saamattomaan näkemyksettömään elinvoimattomaan, mikä toki osin voi johtua siitä, että omissa elämäntavoissa muutos on ollut sensuuntainen. Silloin kun toinen henkilö on yllättävän laiska tai huonolaatuinen,niin häneen ei voi nojata toimeliaisuuteen liittyvissä tekemisentavoissa ollenkaan, vaikka tavallisesti on voinut pitää seuraa ihmisille. Niinpä se, että ympäristössä on aivan eri ilmastosta kotoisin olevia tai aivan eri ammatteihin suuntautuneita kuin mitä itse on ja mihin on tottunut, voi tehdä sen,että erot ovat liian suuria ja niin omakin elämä menee jumiin, koska toivoo siltä eri asioita kuin nuo ympäristön uudet laiskemman rytmin puolet.

Kymmenien vuosien numeroassosiaatiosta

En tiedä, miksi olisi niin, kiinnostavatko aiheet niin monia nuorempia, että niistähalutaan vanhojen, viisaiden ja kokeneiden ihmisten neuvoja, vaikkapa silloin, kun he ovat sitä asiaa symboloivan numeroisella vuosikymmenellä. Mutta ovatko kuusikymppiset seksiteemalla, seitsenkymppiset kouluteemalla ja kahdeksankymppiset monimutkaisen sivistyksen teemalla? Kuinka siitä selvitä, jos se näkyy ulkonäössäkin - vai mikä on tuo piirre?
60 Seksi liittyy sopivan puolison löytämiseen, eli mikä olisi itselle paras tie elämässä, paras elämäntapa, parhaat elämänvalinnat, parhaat henkilöt ym asiat rinnalle? Seksiin viittaamista kai käytetään tapana saada yksilölle itselleen tilaa, löytäisi jo oman tiensä, rakkautensa, oman elämänsä, jossa on onnellinen ja jossa on hyvä hänen elää tulevat vuyosikymmenet.
70 Koulu on taakka lasten niskassa, liianaivoton,liiaksi ulkomaalaisia kouluttamattomia aikuisa ajatellen suunniteltu, ei lasten tarpeisiin. Kuka osaisi korjata koulun mielekkääksi, vanhuksetko?
Monet miehet haluavat miehen mallia, mallia hyvästä miehen elämästä ja taitojen oppimisesta,lähinnä siis vanhoilta miehiltä.
Itselleni tulee mieleen aihe tunteiden rationaalisuus 3+4  http://www.youtube.com/watch?v=xfGcdSSmBYA&list=PL5413BA37709C0F53 ja paratiisiteoriani http://2013paradise.blogspot.fi .
80 Numeroparista 8.8., joka on syntymäpäiväni, minulle tulee mieleen paratiisimalli: tunteidenmukaisia terveitä kokonaisuuksia, eri määrin yhteen liittyneitä, maailman malli, ks. paratiisiteoriani.

Tervola-nimen tuomia vaikutelmia parantamiusesta

Tervola-nimen sanotaan opettavan taitavaksi parantajaksi, koska siinä on painoipiste terveissä elämäntavoissa, terveenä pysymisessä, terveellä tavalla tekemisessä, maailman pitämisessä terveellä tolalla, tervehenkisessä tavassa olla yhteiskunnan jäsen, yms. Lapsuudessani lupasin, että jso joskus otan aiemmin suvussani äidinäidin puolella olleen Tervola-nimen, niin alusta asti kirjaan ylsö näkemystämni parantamisesta, jottei se ehdi paisua liian suureksi ja monimutkaiseksi muille opetettavaksi. Niin olen tehnyt blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi . Noita on jo noin 600 kohtaa eli suunnilleen kaikki vaivat, joista olen joskus medista tai muuten kuullut. Ideana on verrata niitä terveisiin elämäntapoihin ja opettaa se, mitä terveistä erlämäntavoista kullakin näyttää vaivan osalta puutuvan. Selaa sivua alaspäin, niin löydät hakemiston. Etsi siitä vaivasi joko karkean taudin nimen tai karkean luokituksen mukaan, esim. silmävaivat kohdassa näkö, ja lue vastaavat kohdat viereisistä sadan blogikohdan kokoelmista. Ei lääkkeitä, ei hoitoja, pyrkivät olemaan vaarattomia, lähinnä lukemalla ja lähestymistapaa muuttamalla toimia, voivat hyötyä uskonnollisuudesta, toimivat kai yleensä viiden minuutin sisään tai eivät ollenkaan: oireita ei näytä sillä hetkellä olevan ja kenties ei tule myöhemminkään. Minulle lapsena väitettiin, ett joidenkin maiden lainsäädännössä on, että Tervola-nimsiten parantamisohjeet on käännettävä heidän kielelleen heti ja otettava käyttöön. Äitini kertoi myös, että Tervola-nimiset ja heiltä oppineet voivat pelkkien parantajantaitojensa perusteella päästä lääkäreiksi tai sairaanhoitajiksi, jos niin toivovat.

3.7.2018

"Eli pitäisi lähteä elävöittävän elämäntavan kanssa: vaaleanvihreä. Ja pitäisi positiivisin tuntein uskoen ja rukoillen huolehtia kropasta hyvin, kauniiseen päin tavoittaen." (http://kuolleistaherattamisenohje.blogspot.com/2014/04/kuva-kuolleistaherattamisohjeeseen.html)

"164. Yritelmä parantavasta kuvasta
Kokeilin vain, pikemminkin onnekkuutta hain
Pikemminkin sellaista miettimistä kuin tätä blogia tehdessä lyhyitä tuokioita, tai niin kuin maailman ongelmia ratkoessa." http://parantamisesta.blogspot.fi

Elämänlaadusta: elä kaikkien menneiden ikävuosiesi näkövinkkeleistä

Kun iän myötä oppii lisää, niin ajatuksin ponnsitamisen painoiste siirtyy vaikeampiin kohtiin, jotka nykyisellään ovat vaativia mutta joita helpommat kyllä osaa. Ikäväkyllä samaan aikaan, en tiedä miksi, tuppaa käymään, että elämisen painopiste siirtyy noihin samoihin - lukeeko joku vuosikymmeniä nuorempi niitä ulkoa muttei osaa kaikkea sitä helpompaa kerralla? - ja se lätistää elämänlaatua kamalasti. Eikö pitäisi elää yhtä aikaa kaikkien nuorempien vuosiensa taitotason ja elämänsisällön vinkkelistä, nyt vain vielä ydympään kokonaisuuteen yltäen? Siis kaikki nuo elämänsisällöt yhtä aikaa mukaan saaden, elämänlaadusta tinkimättä. Ei noita hienouksia tarvitse koko ajan pitää mukana, vaan voivat olla miettimishetken tai taiteen ja uskonnon harratsamisen tuokioiden aikaan muakana vain, vaan pitädsi elää niin, että elämä on elämänmakuista, elämänviisasta, tervehenksitä, ja se ei ulkolukuperspektiivin kanssa yhtä aikaa suju, vaan pitäisi käydä kuin nuorille liikuntaharrastuksessa: hetkeksi jättää pänttäämiset pois mielestä ja ihan vaan liikkuu, tekee tervehenkistä ja saa siitä voimia muuhun elämään sekä terveyttä.

Onnellisuudesta jotakin ja perustekemisten mahdollistamisesta

"

Savonlinnalainen onni

Savonlinna on matkailupaikkakunta, ennen kaikkea kesäisten oopperajuhlien ja mökkeilyn myötä, osin mummola myös. Niinpänäyttää siltä, että savonlinnalaisessa meiningissä on useita puolia, jotka tuovat onnea mökkeilijöille ym matkailijoille mutteivät ikävä kyllä niinkään paikallisille, sillä ne vaatisivat perustasoa, jonka koulu, tavallinen työ,perustekemiset mitään hienouksia tai tyyliä tavoittelematta ja liikunnasta nauttiminen tuovat, ja savonlinnalaisuus olisi siihen vain lisänä: annetaan tilaa hyvälle elämälle (niin kuin lomamatkailukohteessa hyvin sopii) ja tehdään jotakin hienoa, taitoa vaativaa, elämässä merkityksellistä, maailmassa arvokasta tehdä, ihmisen ikiaikaista luontoa lähellä olevaa, yleismaailmallista ja yhteiskunnan hyvää toivoen. Ilman tuota perustasoa, jonka olisi oltava tervehenkinen ja tunnelmatajuisena soiva, viihtyisä sinällään, jää vain kraahh-mallinen pelkän muodon tai ajatuksen tavoittelu, mutta jos tuo perustaso on tekemisen varsinainen vire, niin viisas ajatus ja tila elämän ja maailman tärkeille asioille nostavat sen joksikin onnen tapaiseksi, jopa onnen täyteydeksi niin kuin kesämökillä tai taiteen parissa toivotaan käyvän, onnistuvan.

Mutta vaatiikohan tämä savonlinnalaisuuden lisäksi noita muita perusasioita kuntoon, mistä olen paljon jo kirjoitellut:
Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Tunteet ja työ http://workandfreetime.blogspot.fi
Tautien yms parantamisesta http://parantamisesta.blogspot.fi
Isojen hankaluuksien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
Elämänvalinnoista http://picturesfrommyhome.blogspot.fi
 Terveet elämäntavat (tärkeä) http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html + jatko-osa 250.-nykyisin n. 350."


Tuossa vanhemmalle väelle, aki jo nelikymppisistä alkaen, on tuo perustekemisten ja liikunann mahdollistaminen usein ongelmana, kun ympäristöolot tuntuvat karsivan ne pois. Siihen kai auttaisi miettiä niitä samanlaisella vähän arvailun tapaisella tieteellistä muistuttavalla teoreettisuudella kuin koulua käyvä nuori tai opiskeleva parikymppinen, ja sitten tuon ikään kuin teoreettisen arvauksen tai musta tuntuu -tuntuman perusteella lähteä hyvällä peruslaadulla noille elämänurille, etenkin koulumaisen järjen kunnolla hyvällä laadulla miettien mutta käytäntölä myöten, ja olla sitten se elämänvalinnan kanssa kuin tuollainen lokeronvaihdos olisi luonnollinen valintatapa nyky-yhteiskunnassa.

Lastulintu, aika turvallinen tekotapa

"Lainasin kirjastosta Joel Nokelaisen kirjan Opi vuolemaan, ja siinä on mm lastulintujen tekemisestä. En ole vielä sinne asti kerennyt, lastulintujen kuvia vain katsellut, mutta pitihän tuota kokeilla. Kirja tuntuu samalla neuvovan poikia armeijataidoissa niin, että yritin olla varovainen ja tehdä oman versioni enkä kopioida ihan tarkkaan. Eli pitihän tuota lastulintua kokeilla. Naiset ovat yleensä kätev'mpiä kuin miehet, joten kirjoitan tähän jotakin lastulintuyritelmästäni.

Pää on lastulinnulla ylempänä kuin kroppa ja vuollaan ensin. Jätin kylkeen puupalan lohkaisun jäljet siistimättä kun se oli ihan tyylikäs, puutyömäinen. Linnun kroppa kapenee takana kohti siipiä ja pyrstöä, joten kavennus, josta lastusiivet ja -pyrstö levittää, tehdään linnuntunnelmaiseen kohtaa viistosti.
Pyrstössä ja siivissä tulisi olla kuviointi ennen lastijen vuolemista, muttatämä on eka yritelmäni, joten ihan vain kokeilin lastujen tekoa. Siinä hankaluutena on, ett' vuollaan itseen päin, mikä tuo onnettomuusvaaran. Mutta samoin kuin ruokaa laittaessa, kun pilkkoo jotakin, niin veistä voi liikuttaa myös vain vähän matkaa kerrallaan niin, ettei yritäkään voimalla pitkää matkaa, niin, ettei veitsi voi osua sormeen. Lastun sain vuoltua kun ensin puupalan päästä (siivet olisivat lyhyemmät kuin pyrstö, mutta ne on kai lastuina helpompi katkoa) kuin lehteä plaraamalla valitsi ohuen mutta ehjänä pysyvän paksuuden ja vähän tein lovea alkuun. Sitten vuoron perään liu'utin puukkoa raossa ja vuolin hiukan ja välissä käänsin puukkoa sivusuunnassa kallelleen niin, että se aukaisi lastua etäämmäs emopuusta, ikään kuin ratkesi, ja sitten taas vuolua hiukan, ettenkin, jos lastu oli jäänyt kapeammaksi kuin koko leveys. Luulen, että osa jujusta on, että lastut ovat ainakin aloittelijalla, siis koko lintukin, kapea niin, että on helmpimpi vuolla. Mutta tuossa on nyt vasta eka lastu. Tarttisi kokeilla paria muuta siihen viereen ja sitten kai tehdäö siipien kuviointi, jos onnistuu, mutta ekakertalaisella tai kömpelöllä ei aina onnistu.
En ole tuota lintua tuon pidemmälle tehnyt, enkä tiedä,onnistunkokaan. Mutta ajattelin kokeilla alkuillasta tai iltapäivällä, kun aurinko paistaa, niin on helpompi tehdä tarkkaan, hyvä mieli ja seesteiustä tyyntä, jaksavaisuuden puolesta hyvä työaika niin kuin vaikka klo 10, 14.30, 17 tai 18.30.  Kun on tarkasta työstä kysymys, niin se kysyy huomiota vähän samaan tapoaan kuin musiikki, joka soi radiossa: ytunnelmatajulla havaitaan, mikäö meininki ja se määrää nyanssit: jollei jokin ole hyvä, niin valitsee muunnelman, joka olisi juuri sopiva, ja hetken sitten sen mukaan, yleensä kai samalla tekotuokiolla sopivan meiningin tai venttaa aamuun, kun on virkein ehein jaksavaisin mielin. Kun on tarkaan vuoltava,niin jollei suju, vaikkapa takeltelee tai tuntuu vaikeammalt akuin alunperin, niin tarttee huomata,e ttä on huono hetki tai huono lähestymistapa, jota huono hetki usein tuottaa, ja niin tarttee aloittaa puhtaalta pöydältä hetkeä myöhemmin tai muulloin ihan levänneenä ja kiinnostuneena aiheesta, aiheeseen virittäytyneenä niin on taitokin helpompi. Jossujuu hyvin, on hyvä lämmin tekemisen tunnelma kuin vaikka aamupäivällä aurinkoisena päivänä, niin sellaisesta on hyvä ottaa mallia, tehdä siitä yksi taitonsa elementeistä. Mutta sellaista tuokiota ei saa kuluttaa kokonaan loppuun niin, että alkaa takellella ja viimeiseksi mielikuvaksi & tottumukseksi jää epäonnistuminen, vaan taidosta otetaan mallia, kun on hetken tauko hyvin sujuvassa tekemisessä tai kun tulee tehdessä miettineeksi, että nyt sujuu hyvin, siis esim. vaikka vie pöydälle jotakin tai käväisee huoneen toisella puolen tai pitää huokaustaukoa ihastellen työtään.
Siipien levittämiseen tarvitaan siis se, että siivet ja pyrstö pysyvät auki levitettyinä, mistä syystä niissä on oltava anakin ykis lovi.Lovet tulevat vai kaikkien lastujen reunouihin kerralla, eli siiven lovi on pyrstön tyvilovi, mutta kaari on erisuuruinen. Kaaresta tulee leveä'mpi, jos lovi on aika tyvellä, mikä sopii lyhyisiin siipiin,ja pyrstö kai myös vastaavasti levitetään kauemmalla muttei kovin kaukaisella lovellaan, jonka kohdalle kenties on hyvä lopettaa siippien lastut työtä viimeistellessä. astuja joutuu taivuttamaan vain viereisen lastun viereen, loveen sovittaekseen, ei siis niin sivulle, kuin mitä se kohta siivestä on. Kenties olisi hyvä sitä ennen kastella lintu.
Lovien paikat pitäisi kai valita katsellen valmiin lastulinnun kuvaa ja verraten siihen: siivet musiikkimaisen suojaavat ja tunnelmallisen tyytyväiset tyyliltään japyrstö tunteikas ja näyttävä kenties kuin metsolla. Eli jos jokin kohta tuo mieleen tuollaisen tunnelman, niin tekee loven sellaisen ja siihen kohtaan, mistä syntyy tuo hieno kiehtova tunnelma muttei kai kovin syvää lovea, jottei lastu katkea siitä. Ainakin pyrstön tyvi oli hyvä vuolla monella aralle puukon käpertyvällä lastulla eikä heti syvää, milloin lastut voisivat leikkautua irti ylimääräisen viillon syvyyden kohdalta ja voima ei riittää. Kirjan kuvissa lastulintu oli kovin pieni vuolijan käsiin verrattuna.
Ekaa siipilastua vuollessani oli lastu kuiva ja kai vähän liian paksu,rätsähdellen taittuvainen. Kostea puu olisi kai sitkaampaa ja helpompaa vuolla, ei rätsähtelisi rikki. Kai siitä saisi ohuemmat ja paremmat lastut. Mutta puu ei saisi olla niin märkää, että kastelee käsien ihon pehmeäksi, joten puu saisi olla pinnalta kuivahtanut. Riittääköhän, jos kastelen muutamaan kertaan ja annan sitten puun olla rauhassa?
Kastelin siis linnun muutamaan kertaan toivoen sen puun kostuvan, kun se on kumminkin aika ohut pupala. Sitten annoin sen kuivua pinnalta joka puolelta, jotteivät käteni olisi vaarassa.
Sitten vuolin pyrstön. Toka lastu lähti irti loppupäästä ja olikohan neljäs, kun puun syyt tuntuivat olevan siullä tavoin vinossa vuolusuuntaani nähden, mutta aika lailla samat kuitenkin. Loppu sujui aika lailla ongelmitta. Hyvä tekniikka oli vuolla pieni lovi päähän, kääntää puukon reunalla lastua vähän ylöspäin ja ujuttaa puukko koko lastun leveydeltä rakoon, ottaen silloin lastun leveyden erityisesti huomioon. Sitten vuoroin käänsin lastua vähän ylemmäs ja ujutin puukkoa raossa pidemmälle, vuollen hiukan, jos jostakin jäi kapeaksi tai ensimmäiset joltain osilta vuolematta, siis lastu kapeammaksi. Koska puun syyt olivat samansuuntaiset, ratkesi lastu itsestään usemman sentin matkalta ja paksuus niin ikään pysyi itsestään samana. Mutta hiukan vinoon lastut tulivat, toinen reuna ylempänä. Viimeisen lastun vuolin uhuemmaksi alapuolelta kuin se olisi ollut isompikin puupala.
Sitten laitoin lastulinnun likoamaan siipien ja PYRSTÖN TAIVUTTELUA VARTEN. vAIKKA KYLLÄ KUN TÄMÄ ON EKA LASTULINTUNI, NIIN EHKÄ ON PAREMPI, ETTÄ SILLÄ' ON PELKKÄ PYRSTÖ, KUN LASTUJA OSA MENI KHUKKAAN. pUULAJI ON JOKIN PUUTARHAPÖYTÄÄN KÄYTETTY ULKOMAINEN, AIKA PEHMEÄ JA RASKAS, KENTIES KÄSITELTY MUTTA KOKONAAN SAMAA VÄRIÄ.

Tarkemmin ajateltuna lastusulat varmaankin taipuvat parhaiten ohuimmalta kohdaltaan eli linnun pyrstöloven kohdalta ne pitäisi koko loven matkalta ratkoa auki ja ilmavasti vielä, jotta väliin pääsee vettä ja sulka taipumaan, eikä vain raon puoliväliin asti kuten nyt. Ja raon tulisi olla kannas eikä lovi, luulen vain. Lintu on likoamassa ja jatkon kanssa tulisi olla tarkka ja nyt tunnen itseni kömpelöksi, joten lintu saa odottaa.
Katselin mäntyrimaa, joka minulla sattuu olemaan, kyllä se vaikutti ainakin yhtä huokoiselta, tekisi mieli yrittää siitä toista lintua, mutta ehken tokalla yrittämällä tsemppaa yhtä hyvin.

Pyrstön levittäminen ei ole ainakaan vielä onnistunut. Liotin lintua ja sitten annoin kuvua vähän. Ratkoin lastuja puukolla pidemmälle ja ohensin alinta lastua, joka oli paksu. Sitten liotin taas kuumassa hanavedessä. Lastut taipuivat sivulle ihan lionneina hyvin tai kohtalaisesti, etenkin, jos taivutti viereisiä samalla. Mutta niitä ei saanut viereisten loviin kiinni, jos ne(alin) olivat paksuja tai jos ne olivat märkiä. Eli ensin viuhkaksi ja sitten kuivuneena lovien avulla muotoonsa. paitsi, että tässä lovet ovat liian pienet, eivät pysy kiinni viereisen lovessa kuin pari kolme kerrallaan vaan. Pyrstössä tässä olisi ollut 9 tai 10 sulkaa ja siivissä 5.tai 6.

Liotin lintua lisää ja yritin saada siivel tyvempänä olevista lovista vierekkäin viuhkaksi, mutta eiväthän ne pysyneet. Ja niin luovutin ja laitoin sillekohden langan ja tuumin, että saa luvan olla valmis. Seuraavan kerran sitten voi yrittää tehdä leveämpiä lastuja ja leveämpiäkoloja niihin.

Minulla oli useampialankoja, punaisen sävyjäkin, ja niin valitsin sellaisen, jonka kanssa puulintu on kivan näköinen.

* * *

9.5.2018

Kokeilen tehdä toisen lastulinnun, että josko vaikka pyrstöstä saisi leveämmän, koristellun ja lovien avulla viuhkana pysyvän. Tein linnun mäntyriman pätkästä, ehkä kaksi kertaa eilistä puupalaa leveämmästä. Yritin tehdä lintua lintuja ajatellen,, jotta tulisi linnun näköä siihen, mutta tosi sitten tuli tiaisten näköä ja aika pullea. Syyt olivat puussa hiukan viistoon, joten ekapuolen tusinaa lastua katkesivat, aina vain lähempänä lintua. samoin paeri ohuempaa lastua välistä katkesi, mutta sain siis 11-lastuisen pyrstön linnulle. Nyt se on likoamassa.

Pyrstölastujen lovet vuolin vasta, kun olin tehnyt lastut. Puristin lastut tiukasti kimpuksi ja vuolin. Sitten laitoin kuumaan hanaveteen likoamaan ja vaihdoin veden silloin tällöin kuumaan. Nyt saa pyrstön levitettyä niin, että keskilovet pitävät sen viuhkana, mutta vielä kokeilisin, saisinko sen tyveä lähimmistä lovista viuhkaksi, mutta siihen eivät lastut ainakaan vielä taivu, joten lintu on taas likoamassa.

Pitäisi kai vastaisuudessa vuolla/lohkoa keskimmäiset lastut hiukan vankemmiksi ja reunat ohuiksi.
Lastut eivät tapiuneet lkaajemmalle, kun reunimmaisen lastun reuna otti kiinni linnun perään. Tarttisi sulan lähteä ohuempana, jos haluaa taivuttaa niitä laajaksi kaareksi. Nyt olisin kai joutunut karsimaan osan lastuista pois, eikä tehnyt sitä mieli tehdä, niin jäi sitten tällaiseksi, onpahan tavallaan onnistunut, vaikka mielestäni olisi ollut kauniimpaa, jos sulat olisivat olleet enemmän erillään ja laajemmassa kaaressa.

Linnun kropan tulisi kai olla lintuklishee,niin se olisi kivan näköinen. Usein myös muilta mallia ottamalla, esim. kurssilla tai tutulta matkimalla tulee kivasti jotakin ymmärrettyä lisää omaan näkemykseen. Joel Nokelaisen kirjassa lastulinnuilla oli selkeä nokka, rintakehä nousi viistosti eikä melkein kohtisuoraan kuten tässä tokassa lastulinnussani, ja päälaki oli korkeammalla kuin selkä. Mieleen kai olisi hyvä tulla, että "lintu!" ja ehkä "puulintu".
Kovaan puuhun on vaikeaa saada hahmoa, jos on aloittelija kuvanveiston tapaisissa edesottamuksissa. Sen sijaan hiukan kosteampi tai jo alun perin sopivan kokoinen, kenties pieni ja aika ohut, puupala on helpompi veistää muotoonsa ihan samaan tapaan kuin piirtäminen kävi koulun kuvaamataidon tunnilla.
Jos etsit tunnelmaa, niin veistäessä löytyy khunkin kohtaan aina sitä sun tätä tunnelmaa puukon jäljiltä, joten poimi niistä. Lisäksi työhön tulee veistohetken viimeisimpien vahvojen vaikutteiden, siis lähiunnä tekemistä, kiinnostuksenkohteiden ja mielessä pyörivien asioiuden tunnelmaa. Itse katsoin ekaa lintua ennen tuota kirjaa Opi vuolemaan, ja siitä sain idean puulinnusta. Lisäksi netissä www.youtube.com'issa varmaankin olisi puutyö yms aiheisia videioita, mikä nyt vänkää ja kiehtovaa on. Musiikista, josta pidät, voisi myös olla iloa tähän, kai. Puulinnulle sopisi kai olla puutyöhenkinen, puutyön tenhoa, mitä ainakin tuossa Nokelaisen kirjassa oli, ja samalla muistutus onnettomuusvaarasta.

* * *

10.5.2018   Kolmas lastulintuyritelmäni epäonnistui. Ajattelin tehdä samasta mäntyrimasta leveitä lastuja ja koska pyrstö näkyy tulevan jonkin verran vinoon, lastu lastun päällä, niin linnunkin vinoon. Mutta lintu tuli väärään kulmaan vinoon. Sen sentään tajurin, ettei lintu saa olla leveä taireunimmaiset lastut törmäävät siihen. Ja lastujen tyveen tarttee tehdä kannas, luulen, eikä vain lovi. Mutta tein kumminkin lastuja mutten kai ollut kostuttanut puuta kyllin hyvin,kun se halkeili keskimmäisten lastujen keskeltä ja meni jotenkin jäykästi räts.
Mutta otin pari kuvaa kumminkin:

aloitus pehmeään puuhun puukko vinottain ja siitä varovasti painamalla ja puukon syrvällä puuta avaamalla milli milliltä koko lastun leveydelle 
ja sitten tavalliseen tapaan vuorin liikuttaen puukkoa ja vuorin avaten väliä suuremmaksi. Näköjään kuiva puu avautuu pitkältä matkalta suorana mutta menee rikki helposti, kun taas kostea avautuu vain sentin tai millejä tms. Jos joskus ei etene, niin millinkin rakoon puukkoa liu'uttamalla ja taas avaamalla pääsee eteenpäin. Mutta tänään siis mokasin.

 Ohut lastu avautuu usein vain hiukan ja kaareutuu samalla kuprulle, jolloin se usein pian katkeaa.

Kuvanveistosta tuli tänään mieleeni, että joskus näin Itä-Savo-lehdessä, joka on tuntunut osaavan opettaa taiteita, kuvan patsaasta, jonka tekijä näkyi eläytyneen kuin liikuntaharrastuksessa minä joskus, että tässä on se ja se kehonosa, millaista on elää sen kannalta, millainen se elämänalue, näkökulma on kokemuksellisesti, upota siihen elämän virtaan ja nähdä se myöskolmiulotteisena hahmona. Samaan tapaan voisi kai veistää montaa mieleenpainuvaa asiaa, näkymää, hetkeä omassa elämänpiirissä, ja toisaalta myös tätä lastulinnun kropan hahmoa, sen viehätystä ja tenhoa.
Puutöissä on näyttänyt olevan mahdollista ottaa mallia taitavimmista ja ammattilaisistakin, meiningin siitä kräsimättä. Kai on puuha niin liikunnallista, arkijärkistä, käytännönlähiestä ja jopa elämänviisasta. Mutta kuvataiteissa ei voi ottaa ollenkaan mallia ammattimaalareista tms, sillä maalaaminen jotenkin kuluttaa loppuun aiheen tekijän muistista ja tarvittaisiin ammattimaisen tai amatöörimäisen tekemisen sijasta muuta elämää pursuva elämäntapa, jota maalaaminen, kuvanveisto tms pysyisi tervehenkisenä, jotta sillä olisi sanomaa tai elämänviisautta, tervehdyttävä hyväätekevä vaikutus harrastajan elämään. Joskus katselijat elävät niin kaukaista elämää, ettei heihin asti nuo puutteet kummemmin ulotu vaan aina tulevat ajatelleeksi jotakin muuta paikkaavaa, voimia antavaa ja emnevät tekemään jpotakin ihan muuta, mihin ovat motivoituneita.

Yritin kumminkin tehdä lastulinnun loppuun. Kostutin sen pariin tai muutamaan otteeseen ja annoin kuivua pinnalta. Vuolin sitten lastut, kahdeksan yhteensä. Nyt se sitten on likoamassa, mutta kaksi lastua voi hyvin mennä rikki siipiä levittäessä.
Tuossa tuo kolmas lastulintuni, pari lastua osin rikki. Linnun kroppa tuli sittenkin oikeaan kulmaan, ei olisi tarvinnut olla hutilo lopun kanssa vaan olisi voinut kostuttaa puun huolella ja saada ehjän mutta aika lailla yhtä vähälastuisen linnun.

Siis jos linnun tekee eri linja pystysuorana kuin mistä siivet lähtevä, siis missä tasossa pyrstön tyvi on, niin pyrstön tyven on oltava vanhalla kohden kumminkin, samoin kuin yksinkertaisessa tavassa miettiä linnun suunta. Ja se taas merkitsee, että lintu on kallellaan tuohonlinjaan nähden, ja niin on vaikeaa tehdä molemmilta puolilta suunnilleen samnnäköinen lintu.
Mutta toisaalta uuden pystysuoran suunnan voi miettiä aika helposti: Pyrstön toinen reuna on ylempänä kuin toinen suunnilleen sen verran, mitä puupalalla, josta pyrstölastut avataan, on korkeutta. Pyrstön leveyden matkalta on siis tämä korkeusero tuleva, ja leveyden kai voi arvailla summittain: lastun leveys kolon kohdalta plus hiukan lisää, kun eivät lastut taivu aivan kiinni toisiinsa kolon kohdalta, kertaa lastujen arvioitu lukumäärä, esim. aiemman lastulinnun perusteella. Tuo linja siiven puolelta toiselle olisi siis uusi vaakasuora ja linnun kropan pystysuoran linjan olisi oltava kohtisuorassa sitä vasten.

Pyrstölastujen taivuttamisessa olen ensin kuivasta pyrstöstä tiukasti kiinni pitäen tehnyt pyrstölovet ja sitten laittanut linnun kokonaisena likoamaan kuumaan hanaveteen, vaihtanut veden silloin tällöin ihan kuumaan hanaveteen ja koettanut sitten jonkin ajan päästä, taipuvatko alimmaiset ja päällimmäisen lastut kummatkin omalle sivulleen. Olen hiukan muttei paljon voimaa käyttäen koettanut taivuttaa niitä ilman, että puu jotenkin menee huonoksi taivutuskohdasta tai lastusta. Sitten olen ajatellut, ettäniin tehden puun rakenne muuttuu taivutuskohdassa ja olen ajatellut kuuman veden pääsevän paremmin kostuttamaan juuri venyneitä kohtia, ja niin olen antanut linnun taas olla kuumassa vedessä. Ja tositanut tämän muutamaan kertaan,aina vain pidemmälle taipuen.
Kun lastut taipuvat enemmän, niin olen ottanut viereiset mukaan ja taivuttanut niitä kutakin yhtä aikaa kohdalleen.
Kannaksen leveys on tainnut olla komisen milliä, ati mitä lie mutta iaka leveä omaan silmääni, niin olen ajatellut, ettei se niin helposti raksahda rikki, kun vahingossa käytän vähän voimaa. Vaan taipusi vasta märkänä ja sitkaana puuna.
Erityisen tyvestä paksua lastua ohensin vuolemalla, mutta se on kyllä turhan vaarallista tavaksi otettavaksi. Samoin paksut lastut tuntuivat taipuvan paremmin, jos niitä taivutti hiukan viistoon ylä- tai alakautta eikä suoraan sivulle. Alinta lastua voi vuolla ohuemmaksi ja kunkin lastun tulee olla erillinen ja hyvin kastunut lastujen tyvestä kannaksen kohdalta.
Pyrstölastuja taivuttaessani oli lintu minuun päin ja lastut kauempana, jolloin pidin kiinni toisella kädellä linnusta ja toisella taivuteltavasta lastusta/lastuista aika tyvestä.

* * *


La 12.5.2018  (Tuossa tuo eka lastulintu on viime tiistailta, kun ajatteliun, etten katso Euroviisuja, oli jotenkin kovin kiva vapautunut toukokuinen fiilis, auringonpaistetta, linnut lauloivat ja puihin tulossa lehdet. Sitten kumminkin illalla myöhään katsoin Euroviisujen ekan semifinaalin, missä Suomenkin edustaja oli, ja keskiviikon ja torstain aksilastulintua ovat sen jälkeen tehdyt, jotenkin sönkkö, ei niin taitava, epäonnistuvam urautunut ja riitaisi fiilis jäi Euroviisuista. Nyt muutamana vuonna, kun olen Euroviisujakatsellut, niin olen huomannut niiden pilaavan kevään.)


* * *

17.5.2018   Saiskohan tuosta ohjeen päreiden kiskomiseenkin: kuivana säilytetty puu kuin lautatavara, siitä sopivan kokoinen pala, päreiden levyinen, sitten kastella useampaan kertaan ja antaa välillä olla, kuivahtaa pinnalta, jotta vähitellen kostuu tasaisesti, mutta kauemmin tietenkin kestää kostua, kun puu on paksumpi, muttei liottaa, sillä kuivempi puu lohkeaa helpommin, kun taas kostea on sitkaampi, tulee ehjempi lastu.

* * *

Lastulinnun pyrstön tyven ja pyrstön lovet vuolin itsestä poispäin vuoltavan puolen tavalliseen tapaan ja itseäkohti vuoltavan puolen ensin rajan kohtisuoraan puun pintraa vasten ainamalla ja sitten varovasti nakertamalla ihan vähän kerrallaan pienin puukon liikkein, jottei voi sattua viereiseen sormeen. Siistiä puutyömäistä jäkeä tuntui syntyvän juuri varovasti nakertamalla.

Tarkkaan työhön sana "näpertelyä" ei ole oikein hyvä kuvaamaan yrittämisen tapaan, vaan parempi on sana "hienoviritteinen", vähän kuin musiikki, herkkä huomio ja luonnolliset tervehenkiset tunnelmatajuiset aistirikkaat tekemisentavat, jota huomaavat mm tunnemotivaatioiden suunnat.


5.6.2018   Näin naisihmisenä sanoisin, ettei lastulinnun tekemisen ilo, sujuvuus ja tyyli lähde näpertelystä vaan on ajateltava ryhtyvänsä puutöitä tekemään aika paljolla voimalla, niin linnun kroppa on kivempi veistää. Pyrstö sitten on varovaisempaa puuhaa, puun materiaalina kuuntelemista. Ja puutyön tenho tuo lintuun onnistuneempaa tyyliä.
Nyt on ollut asunnosani jo kolme viikkoa niin kuuma, etten ole uskaltanut yrittää mitään tarkkaa,missä on onnettomuusvaara, mutta kiva olisi oppia veistämään linnun kroppa paremmin.

3.9.2018   Lastulinnun voi ripustaa ompelulangalla kattoon tms, mutta varo, ettet ripusta lastulintua tai lankaa liian lähelle kuumaa valaisinta tms.
Lastulinnun painopiste on suurin piirtein puolivälissä nokankärkeä ja pyrstön takaosaa mutta vähän edempänä, sillä pyrstösulkia on taivutettu sivuille. Kierrä ompelulanka esim. neulanavulla kuivan lastulinnun keskimmäisen pyrstölastun tai kahden keskimmäisen pyrstölastun ympärille lovien kohdalta niin, että voit säätää ripustuskohtaa sivusuunnassa, jotta saat sen justeerattua keskelle tais uurin piirtein suoraan tai kivasti juuri vinoon. Ja toinen pidempi, oikein pitkä ompelulanka pyrstön tyven ympäri. Näistä kahdesta kun pidäyt kiinni, niin näet, onko lintu sopivan vaakasuorassa. Ota sitten molemmista yhden käden sormilla kiinni langat yhdessä kivan matkan päästä linnusta ja justeeraa kulma, jossa haluat linnun lentävän. Pidä ditten edelleen tuosta kohdasta kiinni ja solmi tavallinen solmu kumpaankin lankaan yhtä aikaa ja liuta solmu suunnilleen siihen, mistä pidät kiinni. Katkaise lyhyempi langanpää nätisti. Nyt voi linnun ripustaa pitkästä langasta.

Löysin youtubesta videon, jolla Joel Nokelainen vuolee kaarevista vuolluista lastuistra tehdyn lastulinnun, mutta se näyttää vaaralliselta ja vaikealta ja vaatii kostean tai tuoreen puun tms ja linnun pyrstö on ihan erilainen.

Voisko näitä lastulintuja tehdä vinhan tyyppisiä siihen tapaan kuin teinit joskus tekevät vinhoja, onko se hyvä idea? Toki perinteinen lastulintu on arvo sinällään, ja käsityötaito.

4.9.2018  Jos tuossa lanka luistaa pyrstösulan ympäri niin, ettei sivusuuntaa saa justeerattua,niin jos kiertää langan tiiviisti viereisen lastun ympäri loven kohdalta ja tekee solmun, jonka liu'uttaa lastujen väliin, niin saisiko silloin tarkkaan solmimalla sivusuunnan kunnolla justeerattua.

Tapa, jolla ollaan tarkkoja, on kai ilmastosidonnainen juttu, eli lastulinnun viehätysei ole sama, jos ei ole elänyt niin jatkuvasrti katselevassa tunnelmatajuisessa ilmastossa.

Tuo Joel Nokelainen videolla ja kirjassaan mainitsi,että lopuksi linnun pyrstölastut liimataan, jotta ne pysyvät, ja oli pyrstölastuja käsitellessään näyttelijämäisen näköinen, ei oikein nähnyt käsien alta, millainen lastulintu oli. Voikohan olla, ettei hän ole niin taitava tekemään lastulintyuja kuin mitä väittää olevansa? Että kenties lastut lähtevät irti.
Mutta ainakaan nämä minun lastulintuni eivät ole tarvinneet liimaa tms ollenkaan vaan vain palan rimaa, vettä, vesiastian ja puukon, sekä eka lastulintu ja ripustaminen ompelulankaa. Lastulintuni kuivuivat muotoonsa ja kovettuivat, kun niiden antoi vain olla rauhassa.

Pyrstön taivuttelun vaatima kuumassa vedessäliotusaika, välillä varovasti taivutellen ja antaensitten lastujen palautua,ja jäähtyneen vedenaina uuteen kuumaan hanaveteen vaihtaen on arviolta yli puolitoista tuntia, voinut olla paljon pidempikin, sillä puuhasin väliullämuuta. Pyrstön kannas ei saa olla kamalan ohut, sillä jos syyt menevät hiukan viistoon siihen nähden, niin se ratkeaa helposti osalta kannasta katki, mutta vettyneenä puu on sitkaampaa, ei ratkea niin helposti. Jos kannasttai lastut ovat paksuja, niin vettyminen kestää vastaavasti pidempään. Vasta kuiva lastulintu pysyy ihan noin vain koossa, tai siis osin kuivunut kyllä, jos sen antaa olla rauhassa, mutta ainakin tässä kuvan lastulinnussa ja koölmannessa lastulinnussani lastut jäivät hiukan aaltoilleen, vinoon, koska olivat niin pehmeitä ja jäykkiä taivuttaa.

6. syyskuuta 2018
Puun
tasainen kosteus muttei märkyys pyrstölastuja tehdessä on olennaista,
samoin pyrstölastujen kannaksen märkyys pyrstöä vähitellen avatessa,
mikä vie paljon aikaa. Lastulintua tehdessä on olennaista kuulostella
puuta, että millainen se on, miten syyt kulkevat, mikä on hyv
tekotapa, onko puu sopivan kostea, mitä kosteus tai märkyys vaikuttaa
puun käyttäytymiseen. Niinpä lastulintua tehdessä lastut kai
katkeilevat helpommin suorituskeskeisellä tekotavalla kuin
lastulinnuista pitävällä puutyötaitoisella. Kenties sopisi parhaiten
kotona tehtäväksi, koska pyrstön levittämiseen kuluu niin kamalan
paljon aikaa.

Puun kosteutta, puun käyttäytymistä ja hyviä tekemisentapoja arvioidessani käytin samantapaista taitoa kuin kahdessa ruuanlaitto-ohjeessani, jotka sopivat taitoihin ylkeensä: http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html ."
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi

Helppo villasukan kantapää, hyvä jalassa

"KANTAPÄÄN KUTOMISEN OHJE: "

15. Villasukan kantapään kutomisen ohje (ja koko sukan kutomisen ohje)

Villasukan kantapään kudoin näin:

Ensin resoria nilkkaan, sitten valmiista sukasta mallia ottaen kantapään alueen ympäri suoraa kudosta suunnilleen puolen silmukkamäärän verran, siis edestakaisin, kun muut silmuta odottivat puikoillaan.

(Tässä olisi pitänyt kiinnittää huomiota siihen, mihin kohden rsoria suorat silmukat rajautuvat, eli tuleeko toispuoleinen ja symmetrisesti kumpaankins ukkaan, vai molemmat symmetrisesti. Ja jos sukan alku on korkeammalla, niin taakse kai on hyvä jättä korkeutta enemmän.)

Kun kantapään korkeus on (kokeillen jalassa) sopiva, niin kudoin (jotakin riviä jatkaen) neljä (siis kantapään taaimman osan leveyden verran, oli paksu kahdesta langasta yhteen kierretty lanka) keskimmäistä silmukkaa yhdelle puikolle ja sivut omillaan, tarvitsin siis kuusi puikkoa. Ja siitä sitten kummaltakin sivulta yksi silmukka nostettuna puikolle per kerros (vastaavasti jalan muodon mukaan: kaikki silmukat = kantapään leveys siltä kohden), eli käytännössä (useimmiten) kääntyessä kaksi nostettuna ja keskimmäinen kudotaan samoin kuin muutkin silmukat. Kymmenen levyisenä sukka jalkaan kokeillessa oli hiukan (noin silmukan verran sivula pois askelten alta) kantapäätä leveämpi eli sopivan levyinen.

Loput silmukat kantapääosan sivuilta kudoin yhteen aina reunimmaisen silmukan kanssa, jotta kantapään leveys pysyi sopivana.

Sitten nostin kummaltakin sivulta joka toisesta välistä silmukaksi puikolle kuteen reunan, kun se vaikutti suunnillen sopivalta.

Sitten kudoin ympäri resoria resorin kohdalle ja suoraa suorien silmukoiden kohdalle ja kavensin alussa muutamaan otteenseen yhden silmukan resorin ja puikolle nostetusta alkaneen suoran kudoksen rajalle. Kunnes oli yhtä paljon silmukoita kuin alussa, ja niin kudoin putkea kunnes 

(suoraa kutoen) kavensin sukan kärjen pikkuvarpaan ohitettuani."

* * * 

LISÄHUOMIOITA:

"

16. Lisähuomautus kantapään kutomisesta

 7.1.2017   Tuossa kantapään kutomistavassa on huomattava se, että kerroksia kantapäähän tulee yksi 4 silmukan kerros, kolme kerrosta, joissa on kummaltakin puolen nostettu yksi silmukka keskimmäiselle puikolle, ja kolme kerrosta, joissa on keskimmäisen puikon laitimmainen silmukka kudottu yhteen reunapuikon sisämmän silmukan kanssa. Eli kerroksia on reunapuikon silmukoiden määrä plus yksi, joten eka kerros kudotaan samaan suuntaan kuin vika, jos reunapuikolla on silmukoita parillinen määrä, ja siitä on sitten jatkettava ympäri koko sukan eli vikan kerroksen tulisi olla oikein kudottu ja siksi siis tässä tapauksessa ekankin (4s). Luulen siis näin, muttent iedä, onko siinä iso ero jos onkin toisessa reunassa ja kutoo siitä sitten oikein päin ympäri kumminkin.

"

Kantapäälappu kudotaan siis toiseen suuntaan oikeaa ja toiseen nurjaa, jotta saadaan sileää, ihan samanlaista kudosta koko lappu.

Tuossa tokan sukkaparini sukka parsittuna, mutta hyvä on ollut jalassa

Nämä kaksi kohtaa ovat kesältä, kun parsin sukat:

"38. Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi."

"37. Parsimisesta
 Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.  "

Näin hiukan kokeneempana sanoisin, että sukkalankaan verrattuna kolmasosapaksuinen villalanka olisi tuohon paikan reunojen ompelemiseen sukkaa parsiessa ehkä ihan hyvä.

* * *

Lainaukset kutomisohjeistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html  , missä monta (noin sata) muuta vinkkiä, mm lankojen valitsemisesta, mikä on vaikuttanut olevan kutomisen tärkeimpiä kohtia."

Media ja k'sitys ulkomaista

Tämä ei taida olla ihan nuorten hommaa:
"Selasin kirjaa Turun puistoista, ja siinä oli Betel-kirkko tms, mikä toi mieleeni, että tuolla tavoin paikkoja nimeämällä kaupungissa voisi opettaa tietynmaalaisille, esim. tietystä maanosasta tulleille, että käyttäydy ihmisiksi ja tällainen puoli kulttuuripiiristöänne sopisi tänne, esim. aasialaiset käyttäytyvät kai kivasti buddhalaisuuden myötä.
Tuli siitä mieleeni, että osattiinko vanhoina aikoina olla tuolla tavoin paremmalla ymmärryksellä ulkomaiden kanssa. Oliko se ennen televisiota. Radiossa, sanomalehdissä ja lauluissa sekä käännöskirjallisuudessa tutustruu kulttuuriin objektiivisessa kulttuurin uomia ja pääkiinnostuksenkohteita esittelevässä muodossa, oppii sen elämämenosta on jotenkin kiteytettyä valmista sellainen tieto, kuin asian kokonaisdhahmo ja sen paikka maailmassa. Mutta telkku-uutiset voivat olla samalta päivältä eivätkä kuvien ihmiset kadulla ole kiteyttäneet tapahtumia, eivät tuo valmista kokoanisuutta katselijalle vaan katselija jää osin kysymysmerkiksi, joten alkutekijöihinsä, eikä tavallinen kaduntallaaja ole se radion palopuhuja tai vanha viisas joka esittää kokonaiskuvan, ja silti juuri katunäkymiä yms usein näkee, aika tavallisia ihmisiä tai sitten näytterlijöitä vain mikä ei kai kerro senkään vertaa, sillä moni ei näyttele siksi,e ttä osaa jo hyvän lähestymistavan, jonka haluaa opettaa, vaan siksi, että haluaa peittää tai ei osaa varsinaisesti."

Liikkeelle lähtemisestä

Näin kevättalvella tulen ajatelleeksi, että olisi kiva hiihtää, mutten jotenkin vain ole saanut lähdettyä hiihtämään. Osin se kai johtuu samaistumisryhmästä: tämän blogin myötä moni etäältä seuraa pitävä vanhus ei ole niin kovin liikkuvainen, mutta voi kyllä olla uudelle avoin ja toimelias noin periaatteessa. Sen sijaan paljon kutovat kutomiseen urautuneet tyhmät eivät kai liiku juuri ollenkaan eivätkä sulata uutta eivätkä virikkeitä, eli se on kompastuskivi, josta pitäisi pysyä etäämpänä. Sitten on tropiikista muuttaneita, jotka eivät oikein hahmota suomalaista liikkumista edes katsellessaan, kun se käy niin eri tavoin kuin tropiikissa, jossa he joko eivät liikkuneet ollenkaan tai ihan toisela tavalla. Siinä on kai olennaista huomata, että suomalainen liikkuminen on tekemisen ohessa tulevan liikkumisen tyyppistä liikkumistavaltaan vaikka voikin olal huvin vuoksi tai lämpimikseen liikkumista, eikä ole käytännön elämästä erillistä urheilua. Lisäksi olisi huomattava, ettei liikkuminen käy ajatellen vaan näköaistin, jatkuvasti hyvän katseen kanssa yhdessä, katse huolehtii ajateltavat asiat kyllin hyvin ja liikkuminen saa olla vapaata. Palautuminen on tärkeää ja siitä tuolla hiihtoretkiohjeen sisöältävällä sivullani on kai hyvä ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
 . Mutten sitten kumminkaan ole saanut itseäni liikkeelle, kun en tiedä, minne sopisi tehdä latu ja nollakelin voiteita en haluaisi puusuksiini, kun en osaa ottaa niitä pois pakkaskelejä varten enkä tykkää, kun lumi jää suksenpohjiin. Sairaile olisi ohjeita blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi .
Kuitenkin tunnen, että niin omassani kuin vanhustenkin elämässä juuri tervehenkisen liikunnallisuuden lisääminen parantaisi elämän laatua ja toimeliaisuuden tuomaa oloa valtavasti, ihan jo ajatuskin hiihtämään lähtemisestä tuo paremman olon, sellaisen tervehenkisen vireen kuin mitä kaipaankin.Mutta se kai tarkoittaa että ajan myötä kunnon kasvun myötä jokapäiväinen liikunta olisi paras, toisi parhaan olon. Mitä se sitten tarkoittaa? Kai mm pyöräilyä silloin tällöin jonnekin. Kävelyllä kun on kaunis ilma. Kesällä uimassa, ja jos on hyvä uimahalli niin kai talvellakin joskus, mutta se on rankkaa iholle ja en tiedä, saako vanhempi väki uimahalleista joskus tauteja, itse en pääkaupunkiseudulla koskaan sieltä mitään tautitartuntaa saanut, mutta joillekin tuli ihottumia, eivätkö käyneet suihkussa lopuksi? Pallopeli aina joskus jonkun porukan lisänä kuuluis kai liikunnallisen elämään mikä lie kesäpeli. Tavaroiden kantamista silloin tällöin. Kenties humpaa, jenkkaa tms. Metsäretkiä ja mökkeilyä. Käytännön tekemistä esim. pihalla. Talkoot? Vaihtelevaista,kropalle hyäksi, palautuminen kunnolla ja vitamiinit ym ateriat hyvin huolehdittuna, samoin lämpimänä pysyminen, jälkikäteen sohva on in, tms.

Toisikohan käistöitä tekevän tavalliseen oloon parannusta ja liikkumiseen sujuvuutta, jos olisi hiukan enemmän aistit auki liikunnallisen ihmisen tapaan mutta elämänpiiri, rytmitys ja aiheet vähän kuin joulutonttu aitassa tms?
"109. Näyttäisi olevan väliä sillä, onko eheä pitäessään taukoa tekemättä kummemmin mitään vai eheä toimeliaisuuden keskellä. Päivittäisessä elämässä ja terveissä elämäntavoissa on monenlaista aktiivista tekemistä ja on tärkeää, että tulee niiden kanssa toimeen, viihtyy ja on eheä niitä tehdessään. Eheys toiminnan keskellä on samantapaista kuin jos polkupyöräillessäsi pidät muutaman polkaisun taukoa ja pyörä kulkee itsestään, niin on virikkeitä ja toimeliaisuutta ja samalla on keveän helppoa eheyttä ja tunnelmallisuutta. Jos teet samoin mutta poljet hyväntuulisesti, niin tehtävä on helppo ja juuri riittävä helppous ja miellyttävyys, luontevuus ja tunteidenmukaisuus tuo eheyttä toiminnan keskelle. Tai jollet ole senkään vertaa liikunnallinen, niin kuin sightseeing laivan kääntyessä on virikkeitä ja viihtymistä yhtä aikaa. Ehkä ero mitään tekemättä eheään onkin siinä, miten hahmottaa nuo hetket: kuulosteleeko kropan tottumista lämpötilanvaihdoksiin ulkoa sisälle tultua ja miettii pitäisikö haukata jotakin vai lösiikö vain ja on edes huomaamatta, miten kroppa reagoi, vaikka juuri kroppa sanoi, että nyt taukoa, kun on lämpötilanvaihdokseen totuttelun aika. Eli toinen on aktiivinen ja toinen pasiivinen samoissa tekemisissä ja aktiivisuus luo tietä tulla aktiivisuuden kanssa laajemmin elämässään toimeen ja passiiivisuus taas tekee toimeliaisuudesta takeltelevaa ja epämiellyttävää."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tuossa kai lisänä olisi hyvä olla hyvän toivominen laajemmassa maisemassa, yhteiskunnassa ja maailmassa, hiukan niin kuin kauniit rukoukset, niin tulisi sointuisampi olo ja vapautuneempi.
Voikohan vanhusten käsitöissä olla se, että kenties mietitään paljon per tehty teko, kun taas nuorempien vuosien viihtymisessä oli se, että oli jokin aika yksinkertainen ohje ja paljon tekemistä, joka oli monipuotoista, polveilevaa ja jossa viihtyi hyvin, oli tervehenkistä tekemistä, tervehenkistä menoa, mistä uli hyvä olo, jotenkin tuore.

* * *

22.5.2018   Johtuneekohan lemmikkieläimistäni vai hajusta, mutta heti tuli lähdettyä liikkumaan, kun vaihdoin dödöni Adidas-dödöön? Mutta toisaalta siitä ei jäänyt yhtä hyvä vire palautumiseenm eikä niin monta liikkumistapaa mahdollisena, mutta liikkeelle lähtöön se oli hyvä, yllätys.
Mietintässä, että jos ei ole pitkään aikaan liikkunut,niin liikkumaan lähtemiseen tuntuu tarvitsevan lähinnä keskihankalien asianhaarojen huolehtimista kuten, että on lenkkarit, sekä vaatteet, joissa on hyvä vapaaaasti liikkua, ei ole paikalla väkeä, joka haluaa rauhoittaa tajdin hitaaksi, yms
Laihduttamisesta tunteenomaiseen ihannepainoon tuollainen ohjeyritelmä http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi/2018/05/kesa-hame-tai-mekko-hankaavatko-reidet.html

18.8.2018   Jaa, tuo dödö toi palikkamallisemmat liikkeet, olisi ehkä pitänyt käydä liikunnan jälkeen suihkussa ja vaihtaa dödöä, niin en ole sitä tullut käyttäneeksi kuin ekan kerran,mutta sitä tässä mietin, että tarttisiko liikunnaan iän myötä olla pikemminkin ihmistyyppiluokitus kuin vain yhteiskunnan mahdollisuuksista kiinni, kun nuoret kai kaikki luokiteltiin liikunnallisiksi, liikkuivat tai eivät, mutta vanhuksen pitäisi kai olla vanha ja urheilevainen tai vanha mutta reippailevainen, tai aika laiska mutta on sillä lenkkarit ja kyllä se niitä käytti, tms jotta saisi liikkua muuta kuin hiljakseen kävellen, kassia kantaen yms.

2.9.2018   Minulla on vaikutelma, että nuoremmalle laitetussa lokerossa saa liikkua, jos kokee kuuluvansa siihen lokeroon ja jos sinulle juuri vanhemmat ihmiset laittoivat, että sinulle sopisi liikkua. Mutten nyt sitten tiedä,miten tuon saa käyttöön, kun on ikää enemmän. Kelpaisiko esim. se, että sinulle nuoruudessasi vanhempasi ym tutut suosittelivat liikuntaa, olet sis sellainen ihminen, jolle liikunta sopii. Tai että luokittelet jotkin puuhat, kai taiteen, ainakin hetkellisesti sellaisiksi, että ne ovat jotenkin liian komplisoituja sinulle, että vain eläisit arkea nyt, arjen käytännön tasoa, niin se sallisia vauhdikkaamman tekemisen, liikunnankin, kun ei olsii esim. hitaita kuvataiteilijoita mukamas samassa porukassa. Ja kun perusluokittelut tehtäisiin koko ajan oikein, esim. etteivät hitaat kuvataiteilijat ole liikunnallisia, liikunta on muiden porukoiden, ei heidän (hit. kuv.) seurassaan tehtävää.

.

Kuusikymppisestä seitsenkymppiseksi?

Olen vasta nelikymppinen mutta tässä istuin bussissa juuri kirjoitettuani sähköpostia, niin teatterin pysäkiltä bussiin tuli kahdeksankymmpisen oloinen mies, joka istui aika lähelle ja tuntui olevan sosiaalinen, ja niin tuntui viestivän, että kahdeksankymppisenä on jo työuransa saanut päätökseen ja jotakin hienoa, mitä sen jälkeen kuusikymppisenä innolla teki, ja vertasi sitä sitten sähköpostiini, joka minusta tuntui isolta, koska tuo aihepiiri kiehtoo minua, on ollut aiemmin isona elämänsisältönä minulle. Niin sitä mietin, että vartti vain tai alle kuluu sähköpostin kirjoittamiseen tms kirjoitusurakkaani, ja se sitten vertautuu toisen työuraan, ja siitä jäi jotenkin apea hylätty olo, mikä toi mieleen seitsenkymppiset ja viisikymppiset. Mutten sitä arkijärjelläni noin ajattelisi, vaan tuollaisen eron tekeminen on sosiaalinen teko, jonkin sortin tylyyttä, johon ikäero ja ihmistyypin erilaisuus, kenties kansallisuusero  ja joskus jokin eturistiriita motivoivat toisen osapuolen, usein joltain puoleltaan peinempikapasiteettisen, joka mieluummin huokaisi kuin juuri silloin pitäisi seuraa. Se ei siis ole tilannekuva toiselle, eikä se ole yksinäisyyden määrä. Vaan jokainen on harrastunut erti asioista, tehnyt eri elämänvalintoja, tavoitellut erilaisia taitoja ja eri taitojen määrää, mitä on pitänyt hyvänä linjauksena itselleen, kenties luullut muillekin hyväätekeväksi. Jos katsoo lehdestä päivän telkkuohjelmia, niin asiaohjelmia on aina jotakin, kenties muutama eri kanavilla, ja kussakin asiaohjelmassa ainakin muutama henkilö,joilla kullakin on omanlaisensa osaaminen, oma panoksensa annettavanaan, jolloin vuodessa tulee kai kymmenin tuhansin tuollaisia eri lokeroita, joissa joku voi olla etevä ja kenties jopa tyuöuransa tehnyt eli sent iuhemmassa kuin yksi kymmenestä tuhannesta ei kai ihan saman lokeron saavutuksia ole, jos itsellä just joku asia mielessä pyörii, paitsi samanlaistamisen ja monialaisuuden myötä, ja toisten persoonallisten vahvuuksien arvostamisen myötä. Ihan samanlainen on tylsä, samassa päteä haluavan kanssa tulee helposti kilpailua, kenties tönimistä, kun taas erilaiset ystävät täydentävät toisiaan. Vanhemmiten erilaisuutta lisää kai, että mon on alunperin ulkomaalainen, esim. tropiikista ja esim. peruskoulu käymättä, jolloin joku automaattinen toimiva kommunikaatioyhteys ja sisvistys puuttuu. Yksinäisyys usein tulee nojaavuudesta: on mennyt itse lyttyyn ja sikis kaipaa toisenvaraiusesti hyvää elämää, kun taasd pitäisi puolustautua lyttyyn laittamista vastaan ja tehdä jotakin yleisesti kannatettua, millä saa elämän hyvälle tolalle ja niinon hyväntuulisempim parempaa seuraa itsekin.

Vanhojen tavaroiden, komeroiden yms läpi käymisen ajankohdasta (talven kevätpuolella helmikuussa)

Vuodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kevään kohdalta:

"Kevätsiivous
Kun keväästä saa kipinän, intoa, niin voi myös siivota ja laittaa kotianiin, että on jotenkin positiivisella mielellä vuodenajassa mukana. (Kirjoittelin joskus tuollaisen http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html .) Mutta huhtikuussa on yleensä voimaton, joten puhtia ja hyvää mieltä, jolla jättää kivaa jälkeä, on lähinnä maalis- ja toukokuussa. Ikkunat on tapana pestä keväällä, kun auringonpaiste näyttää niiden suttuisuuden.
Helmikuussa talven kevätpuolella on hyvä käydä läpi paikkoja, laatikoita yms, joihin ei ole kuukausiin jaksanut koskea. Maaliskuussa aurinkoisina päivinä on kiva siivota tavalliseen tapaan ja laittaa kotia kevättä varten. (Sisustamisesta kirjoittelin joskus tuollaisen http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html ) Huhtikuussa ei niin siivota, mutta kannattaaelellä vauhdikkaasti ja  pehmentää kotia jotenkin sisustuksen keinoin, jos maiseman harmaus käy voimille. Toukokuussa laitetaan jo kotia kesää varten."

Unohtelevaisesta tyylistä

Minua pidetään huonomuistisena ja osin kai olenkin, mutta osin se kai on sitä, että sulattelen asiat vikkelään ja perusteellisesti ja olen sitten taas vailla tekemistä. Onkohan monella vanhuksella samanlainen kommunikaatiokatko? Auttaisiko siihen esim. nettisivu, jolla kerrottaisiin eri aloje isoimmista aikaansaannoksista, joita on tuottanut, ja lolisi nimi ja kuva yms tunnistusta varyeb? Mutta onko siinä muita huomioonotettavia puolia kuin vain kommunikointi?

Hidastumisesta ja maalauksista ym sisustuksesta

Maalaus usein, jotta sillä olisi hyvä henki, niin on omana maalaukselle rasuhoitettuna hetkenään, vaikkapa puolena tuntina tehty, mutta silloin käy niin, ettei tuo maalauksen henki niin kummoisen syvällisen viisas ole vaan on vainkovin hidastahtista elämää ja tauko kesken muun tekemisen. Eli sitten jos harrastaa maalaamista tai seinällä on jokin maalaus tai maalauksesta tehty juliste tai postikortti, niin se hidastaa elämää kamalasti tuomatta kumminkaan elämänlaatua, pikemminkin tekemiset vain jäävät pois. Samoin käy koristeina pidetyistä pikkupatsaista yms, jossain määrin myös käsitöistä. Poikkeuksena ovat kai kovin nuorien, teinien tms tekemät intoa ja puhtia täynnä olevat piirrokset ym, eivät siis taidesuuntautuneiden vaan elämäsuuntautuneiden. Ja valokuvat sopivat ihan vauhdikkaaseen elämään, ovat elämän keskeltä napatut, mutta lavastetut, kovin laitetut tai väkerretyt, valokuvausta taidelajina harrastaen tehdyt taas eivät niin hyvää vaikutusta tuo, eivät ole elämänmakusia ja selkeitä, aitoja.

* * *

3.1.2017   Minua ihmetyttää tuo, kun vanhemmiten monet maalaavat, niin siitä ei menekään elämä hienoksi kun ollaan hienojen asoiden kanssa tekemisissä, kuten käy kovin harvoin taidenäyttelyssä käyvälle ei-maalausharrastajalle, vaan meininki jotenkin syö kapasiteetin, tulee tavallaan tyytyväinen kylläinen olo johonkin katselemisen tai meittimisen tapaiseen, mutta samalla tulee vaikutetta ammattimaalareilta tms kamalan hitailta saamattomilta ihmisiltä, joilla laatu ei yllä elämän käytännön tasoa parantamaan vaan elämänlaatu jää kovin huonoksi, pisteiden tavoittelun tasoiseksi ja hmm tätä minä vaan edelleen.  Elämänlaatu ja viisaudenkin ainoa todella merkityksellinen kriteewri on käytännön tason elämisessä, ei ajattelun aiheiden hienoudessa vaan niiden käsittelyn laadussa, paransivatko ne elämää, olitko viisas, oli aihe sitten ei-mikään-kummoinen tai syvällisen merkittävä, niin paransiko se elämää, sinulla ja muilla, vai luovuitko kriteereistä ja miksi, otitko nuo ei-niin-laadukkaat ammattilaiset esikuviksesi ja miksi? Junnaamalla ei saa yhtä hyvää laatua kuin jsokus innostumalla, muun elämän ohessa aiheita ym keräilemällä, ei erikoistumalla ja loppuun kuluttamalla. Onko elämäsi pah-mallista tai kuivaa, kuin mutustelisit kangasta, kuin olisit ottanut elämääsi vain kivoja juttuja ja unohtanut, että arki on sitä, mitä viisaimmat olettavat elämässä tarvittavan , jotta olisi onnellinen, tyytyväinen elämäänsä, aidosti elossa ja pysyisi terveenä ja vahvana, kykeneväisenä, olisi hyvä tulevaisuus ja elämän mielek'st'ä.

Ostoksissa onnistumisesta

Keräilin kirjoituksiani ostoksissa onnistumisen tiimoilta blogiksi http://asiakkaanavain.blogspot.fi/

9.2.2018   Siis ostoksissa onnistumisesta pienellä budjetilla, esim. tavalliset ruokaostokset + vuokra-asunto.  Jotakin säästäen tai halvalla mutta tyytyväisempänä ja ilman epäonnistumisia, tai ei ainakaan niin useasti tai pahoin epäonnistuen ostoksissa.

Tuossakin blogissa on tämä lainaus:
Ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi kesältä 2017:
" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."

Ja tämä on rahavarojen kannalta olennainen:
"Asunnon vuokran määrää suurin piirtein huoneiden lukumäärä (pääsyynään talvilämmityskustannukset ja osuus taloyhtiön huoltokustannuksista). Huoneita pitäisi olla yhtä monta kuin asukkaita, niin on mukavin asua. Siihen yhteiskunnan tuetkin on mitoitettu. Liian iso asunto syö säästöt hetkessä, joten jos tarvitsee säästää, olisi tärkeää heti muuttaa sopivan vähän huoneita sisältävään kivaan asuntoon kivalla alueella, jonka vuokrakin on halvimmasta päästä, muttei välttämättä ihna halvin, koska jos uupuu asuntoon, niin muita kuluja tulee helposti enemmän. Asuinpaikkaa valitessa on olennaista myös lähikaupan tms käytetyn ruokakaupan hintataso, jonka pitäisi olla aika halpa tai halpa."

Mm
http://asiakkaanavain.blogspot.fi/2017/11/ostoksissa-onnistumisesta.html
ja
http://asiakkaanavain.blogspot.fi/2017/11/laskujen-maksamisesta-kivempaa.html

* * *

26.3.2018   Onkohan vanhemmiten monella jo niin paljon enemmän taitoja ja saavutuksia kymmeniä vuosia nuorempiin verrattuna, että on kuin öky ja siitä seuraa ökytalon turvattomuus? Tarvitsisiko osaamista jakaa, että edes joku maailmassa tai Suomessa olisi osannut moista ja ollut kyllin hyväötapainen neuvoakseen muitakin: esim. harrastusblogi nuoremmille näin rakennetaan pienoismalli, tms.

Juhlimisesta

Itse olen vasta 46, mutta sen olen huomannut, ettei syntymäpäiväni juhlimisesta tule enää mitään, on pikemminkin tavallista ankeampi päivä syntymäpäivänäni. Syntymäpäivä tuntuu sopivan lähinnä ajan kulun pohtimiseen ja arjen elämiseen, ei juhlistamiseen. Se kai osin johtuu siitä, että laposet tykkäävät juhlia syntymäpäiviä ja toivovat syntymäpäivät jätettävän heille. Lapsilla on omaa näkemystä syntymäpäivänsä vuodenajan hienoudesta muttei niin kovin monesta asiasta koekmusta, ja niin heille kai sopii juhlia juuro synty,äpäivänään. Aikuinen sen sijaan on tehnyt jo monta omaa elämänvalintaa, ja niin aikuiselle sopisi paremmin jokin oman kiinnostuksenkohteen määräämä retki, tapahtuma, kurssi, ostos, harrastus tms silloin kun sille parhaiten sopii, eikä juhlia tieettynä päivänä.
Jos sen sijaan haluaa juhlistaa kahvikupposella jotakin, niin onhan aiheita aika monta, siis elämän hienoja juttuja, suurempaa sivistystä, yleensä juhlittavia asioita, tapaamisia,tunnelman luomista, lepotaukoja, jne

Elämänpiirin kapeutumisesta ja taidoista & jaksavaisuudesta

Yleensä kun nuorena opetellaan taitoja, niin kaikilla on perusuoma, jota elämä kulkee ja johon lisänä taidot tulevat. Samoin mieltymykset tulevat yleensä ensin harrastuksina ja vasta myöhemmin työnä, jos ollenkaan. Vanhalla ihmisellä kai taas on noita omia elämänvalintoja ja sitten on kai ongelmia esim. sairastelua ja toisaalta uupumusta työelämään vähän kuin burn outilla: sentasoinen ei enää ollut mielekästä, kun taidot olisivat yltäneet ylemmäs. Mutta elämä tarvitsee uusia alkuja, sillä ne mahdollistavat säätämisen: aloitetaan uudella hyvällä tavalla vanha tuttu kiva tekeminen tai hyvä järjestely hiukan eri kohdasta, ja niin mm vuodenaikojen eläminen sujuu kuin huomaamatta, samoin muut elämän säätämistä vaativat asiat. Silloin ei myös kään kyllästy, ei kuluta loppuunn, vaan vaihtaa eri tekemiseen, jos jokin ei just nyt kihedo.
Taitoihin tarvitaan yleensä jotakin perusharjaannusta esim. kiinnostavan katselemisesta näköaistin harjaannusta, ja jollei niitä tule enää työelämän mukana, niin olisi omiin harrastuksiin ja mieltymyksiin lisättävä kylliksi tekemissiä, joissa on noita tarpeellisia peruselämän elementtejä tarpeeksi kiinnostavassa muodossa, ei vain älyllisesti kiinnostavassa vaan juuri persuelämisen kiehtovuuden myötä, esim. puutarhanhoitoa, mökkeilyä tms mitä vanhojen sanotaan harrastavan, ja vaikka torilla käymistä,jossakin yhdistyksessä tai harrastuksessa jeesaamista tai mitä nyt onkaan.

2.1.2017   Mitä näin nelikymppisenä olen oppinut elämänlaadusta, niin kehutut asiat on tarkoitettu arjen lisänä tehtäviksi, ei arjen korvikkeiksi. Itse arki onpyritty tekemään mahdollisimman hyväksi: on kiva puuhata jotakin tosissaan ja saada siitä rahaa, käydä eri paikoissa, ulkoilla ja liikkua,olla erirytmisiä päivän osia, eri määrin itse valittuja, ym. Mutta homma menee pieleen, kun joku (tyhmä? jonka on vaikea saada kunnon tolkkua omiin tekemisiinsä?) määräilee liikaa, tai sabotoi tahallaan, tai kun joku yrittää omia tai laittaa toiselle vain kaiken luksuksen ilman tavallista arkea.

Lisää työsarkaa vanhemmalle väelle

Terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista on paljon iloa, joskus jopa niin paljon, että se aiheuttaa kommunkaatiokatkon. Ainakin ulkomaalaiset, naistenlehtien lukijat, osa vanhuksista ym hyötyisivät kovin terveiden elämäntapojen ja tervehenkisyyden osaamisesta. Olen kirjoitellut noista aiheista blogissani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja engl. käännös http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html . Mutta tuossa on tekstajä ja siis aiheita kovin monta!

Tässä yksi onnellistuttava ja tärkeä taito:
281. "I treid to find some Brasilian media or sports site.
I have been for a few years interested in Brasilian culture and been
surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled
and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the
reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at
fine coordination which they do both at the outer reaches of their
body and all the way from the body center at stomach, like as if they
were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem
with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate
body according to the sense of sight. We here in Finland have a very
different climate, which is much more beneficial for being speedy and
active. Our way of fine coordination would propably suit also other
climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very
natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so
that you can move only roughly, like right or forward or left or
backwards. So you did not disturb your body center, emotions or
naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact
direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres
along: which social styles are naturally possible for you right now:
choose from them the exact form of the outer parts of your body and
roughly the form of the parts at middle distance from the center
outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting
so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that
thinking skills and fine mechanics, which alters the movements
slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example
liking or taking social dastance, which also determines movements. Or
like with basic skills only or with emotional strenght of high skill.
Etc."

Kirjastosta kirjastoista vieraantuneille

"Olikohan eilen, kun oli vanhan savonlinnalaisen kirjailijan Joel Lehtosen päivä ja iso joukko kirjastonhoitajia tms kaupungissa. Laittoi miettimään savonlinnalaista vai lieneekö nätkiläistä asennetta kirjoihin ja kirjastoon, joka on aika lailla niitä vierastava, jo ohitse kasvanut. Lomailupaikkakunnalla on hyvä, ettei lueta työkirjoja tai muutakaan niiden tyyppistä, ja taiteiden harrastaminen sekä korkea ikä ja elämänkokemus, aiemmat vuosikymmenten opinnot eri aiheista tuovat hyvän laadun kanssa sitä, etteu monestakaan kirjasta ole enä paljoa opittavaa vaan jotenkin urauttavat tyhmemmille urille kuin mitä näkökulma muuten olisi, että silleen vierastetaan kirjaston käyttämistä.
Toisaalta itse tulen ajatelleeksi, että nuoremmalle väelle kirjaston eri aihealueet tarjoavat mahdollisuuden harrastaa laajemmasta piiristä asioita jotakin tai useaakin, mitkä kiehtovat itseä erityisesti, vaikkei paikkakunnalla olisi montaa samoin harrastunutta. Ja romaanit ym voivat avata uusia maailmoita, uusia elämäntapavaihtoehtoja, mahdollisia tulevaisuuden kehitysalueita elämässä. Ilman niitä olisi liian jumissa vanhoihin kuvioihin, liian vähän vaihtoehtojen kirjoa, josta löytää itselle sopivia asioita ja oma tie elämässä.
Kirjojen pitäisi kai aukaista uusia maailmoja, jotta niiden lukeminen tekisi hyvää. Jos jää toistamaan vanhaa, oppii vain, mitä siitä osataan ja mitä ei, eikä saa lujaa maata oman ymmärryksen jaökojen alle niin kuin ekaa kertaa uuteen aiheeseen tutustuessa, kun näki, mitä voidaan osata eikä vain mitä on jo toistettu moneen kertaan ja mistä jääty paitsi.
Kanssa on tuo, mitä vanhempi tai muuten osaavainen väki, joka ei niin lue enää kirjoja, jää paitsi eli miten tietyn aihepiirin harrastaja sopii osaksi yhteiskuntaa, sen aihepiirin tavallinen lokero, minkä kirjaa lukemalla olisi oppinut. Esim. maalausaiheinen kirja ei rajoita harrastusta vain yhteen aiheeseen, yhteen tyylilajiin ja taitotasoon ympäristön mukana vaan esittelee taidesuunnat kautta vuosisatojen ja eri lähestymistapoja, eri aiheita ja eri maalaustekniikoita, eri vahvuuksia, ja olettaa ne tavallisen kurssilaisen osattaviksi eikä muiden heiniksi, jolloin itse jäisi urautuneeksi johonkin osin sattumalta syntyneeseen lokeroon.

9.9.2016   "Entisenä pääkaupunkiseutulaisena tuli mieleeni, että ihmiset tapasivat sanoa ihan vain lukeneensa, istuneensa hiljaa lukemassa tekemättä mitään. Mutta eikö, jos puuhaa muuta enemmän, on käytännön elämä rikas, niin lukeminen rikastuttaa sitä juuri yhteydessä käytännön elämään. Siihen tapaan kuin käsityön oppikirja on yhteydessä käytännön tekemiseen: vasta kokemuksellisesti rikkaan elämän myötä kirjallisuuden arvo näkyy."

3.5.2017   Savonlinnassa lukiessani kirjoja olen törmännyt siihen, että jotenkin tulen katsoneeksi niitä kirjailijan itsensä näkökulmasta, kuin yrittäisin oppia, millaista on olla kirjailija. Mutta sitähän tekivät lapset alle kouluiässä ja ala-asteen alkupuolella: miten elää ja tekee töitä salapoliisi, haluaisinko olla sellainen, millaista elämää lastenkirjailija on elänyt, miten kirjansa kirjoittanut, ja useinhan nuo olivat rauhallista ruokakeskeistä ei-niin-kummoista elämää, joka sopi kenties kirjailijalle itselleen muttei monelle muulle. Se lokero jäi liian pieneksi jo silloin lapsena: se on vain kirjailijan näkökulma, joka ei jaksa yllättyä japiristyä mistään kirjaansa kirjoittamastaan. Sen sijaan, jos peilaan lukemaani omaan elämääni, tai toisten mahdollisten lukijatyyppien elämiin, niin jo yksittäinen aika tavallinen kohta kirjassa avaa ison joukon uusia elämänmahdollisuuksia. Jos vaikka kirjailija kirjoittaa henkilön menneen tutulleen kylään, niin se on aika tylsää, mutta jos pohdin, ett menisinkö minäkin kaverille, tai tutuille kylään, tai harrastukseen tapaamaan kavereita, tai torille, tai matkoille, tai mummolaan ja mökille tai tutustumaan uusiin ihmisiin ja minkä tyypin ihmisiin joskus haluaisin tutustua, niin jo ihan tavallinen maininta elämästä jostakin on avannutminulle monta tietä, mitä en olisi voinut saada, jos olisin käyttänyt kirjailijan näkökulmaa, joka sitä paitsi ei ole yhtään toimelias ja liikkeelle lähteväinen, puuhissa viihtyvä.

5.7.2017   Savonlinnan pääkirjasto Joelissa on nykyisin kahvila ja se kai ihmetyttää ja pelottaakin montaa: haluaako joku murhata kirjojen ystävät. Mutta kahvila on kai käsityöharrastuneita mummoja yms varten, että tulisivat kahville ja käsityölehtiä lukemaan ja siitä sitten pistäytyisivät kirjastonkin puolelle, missä olisi monta heitä kiinnostavaa kirjaa. Eivät vain ole tottuneet lukemaan ja ovat siksi paljon tyhmemmän maineessa kuin kapasiteettinsa edellyttäisi Lukeminen käy läpi perustason asioita, jolloin ne sujuvat lähes kuin vettä vain, ja niin ei ole älyssä tai yleissivistyksessä huomauttamista. Mutta aivan toinen mummotyyppi on se, joka luki jo nuorempana valtavat määrät eri aiheiden tieto- ym kirjoja ja ei löydä kirjastosta enää uutta kiinnostavaa.
On kirjastossa kovin monta kiinnostavaa kirjaa, jos vain lainaa yhden per aihe eikä ole jumiutunut vanhoihin aihepiireihinsä Itse olen lainannut mm inkojen vai minkä ikivanhoista kudontatöistä kuvakirjan, Amazonin sademetsän alkuasukkaiden taiteesta, puuveistoksista, kuuluisten suomalaisten taiteilijoiden asuinsijoista Tuusulajärven rannalla, paksun Eino Leinon runokokoelman, oppaan kukkien maalaamisesta, laulukirjoja, historiankirjan Suomesta muuttuvassa maailmassa, ym. Ja vaikken ole oikein jaksavainen lukija, niin jo kappaleen matkaa kiehtovaan aiheeseen perehtyessä saa kurkistettua toisenlaiseen antoisaan maailmaan, josta on hyvällä laadulla kerrottu.
(Omia kirjoituksiani, jos jotakuta kiinnostaa, mm käsitöistä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi etenkin http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , sekä ympäristökysymyksistä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi ) "

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html

Elämänlaadusta ja elämänviisaudesta

"278.   Lapsena kun soitin harmonikkaa ja asuttiin Helsingissä omakotitalossa, niin sillepaikalle, jollesoitin näkyi ikkunasta pihlajan oksia, mikä toi luonnonläheisempää miljöötä soittoon ja teki elämänviisaammaksi ja elämän tyytyväisemmäksi kuin viime vuosina Savonlinnassa, missä kosketinsoittimeni on ollut seinää vasten. Kun vähän aikaa sitten siirsin kosketinsoittimen niin päin, että soittaessa näkyvässä maisemassa on puita, niin elämänlaatuni näyttilähtevän korjautumaan siitä niiltä oisin ,joista en ollut tiennyt, että miksi niin vaisua, saamatonta, jotenkin teoreettista, käytännöstä vieraantunutta kuin jotakin elämänviisautta olisi ollut vaikea noudattaa."

Lainaus terveitä elämäntapoja yms koskevasta kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

6.10.2017   Tuon kun opin, niin ensin yritin siirtää soittimen niin, että olisi sen ääressä istuessa tosi hieno näkymä, mutta silloin se oli lähellä kulkutietä, missä se olisi pudonnut ja hajonnut. Sitten palautin sen vanhalle paikalleen, mutta käänsin niin päin, että näkyi kerrostalon pääty, yksi iso koiva kerrostalon edessä ja metsänreunaa kaukana, mutta silloin tuntui teemaan tulevan laatikkomainen kerrostalo. Tässä joku päivä huomasin, että keskellä huoletta pöydän ja palmujen välissä olisi suojaisa paikka, josta hieno näkymä. Äsken kosketinsoittimeni siihen siirsin, ja näkymö ainakin on hieno. Laitoinlattialle sen viereen lehtikorin, jotta kävelisinvähän kauempaa ohitse. Kahdella puoen on palmu ja kolmannella pöytä ja tuoli. Saa nähdä, opinko tästä viisaammaksi, kyllä se soiton sointiin jotakin vaikuttaa, mutta ianakin ensi alkuun myös vanha näkökulmakatoaa kauemmas, jää vain iso mänty ikkunan edessä.