Tämä ei taida olla ihan nuorten hommaa:
"Selasin kirjaa Turun puistoista, ja siinä oli Betel-kirkko tms, mikä toi mieleeni, että tuolla tavoin paikkoja nimeämällä kaupungissa voisi opettaa tietynmaalaisille, esim. tietystä maanosasta tulleille, että käyttäydy ihmisiksi ja tällainen puoli kulttuuripiiristöänne sopisi tänne, esim. aasialaiset käyttäytyvät kai kivasti buddhalaisuuden myötä.
Tuli siitä mieleeni, että osattiinko vanhoina aikoina olla tuolla tavoin paremmalla ymmärryksellä ulkomaiden kanssa. Oliko se ennen televisiota. Radiossa, sanomalehdissä ja lauluissa sekä käännöskirjallisuudessa tutustruu kulttuuriin objektiivisessa kulttuurin uomia ja pääkiinnostuksenkohteita esittelevässä muodossa, oppii sen elämämenosta on jotenkin kiteytettyä valmista sellainen tieto, kuin asian kokonaisdhahmo ja sen paikka maailmassa. Mutta telkku-uutiset voivat olla samalta päivältä eivätkä kuvien ihmiset kadulla ole kiteyttäneet tapahtumia, eivät tuo valmista kokoanisuutta katselijalle vaan katselija jää osin kysymysmerkiksi, joten alkutekijöihinsä, eikä tavallinen kaduntallaaja ole se radion palopuhuja tai vanha viisas joka esittää kokonaiskuvan, ja silti juuri katunäkymiä yms usein näkee, aika tavallisia ihmisiä tai sitten näytterlijöitä vain mikä ei kai kerro senkään vertaa, sillä moni ei näyttele siksi,e ttä osaa jo hyvän lähestymistavan, jonka haluaa opettaa, vaan siksi, että haluaa peittää tai ei osaa varsinaisesti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti