Kuusikymppisestä seitsenkymppiseksi?

Olen vasta nelikymppinen mutta tässä istuin bussissa juuri kirjoitettuani sähköpostia, niin teatterin pysäkiltä bussiin tuli kahdeksankymmpisen oloinen mies, joka istui aika lähelle ja tuntui olevan sosiaalinen, ja niin tuntui viestivän, että kahdeksankymppisenä on jo työuransa saanut päätökseen ja jotakin hienoa, mitä sen jälkeen kuusikymppisenä innolla teki, ja vertasi sitä sitten sähköpostiini, joka minusta tuntui isolta, koska tuo aihepiiri kiehtoo minua, on ollut aiemmin isona elämänsisältönä minulle. Niin sitä mietin, että vartti vain tai alle kuluu sähköpostin kirjoittamiseen tms kirjoitusurakkaani, ja se sitten vertautuu toisen työuraan, ja siitä jäi jotenkin apea hylätty olo, mikä toi mieleen seitsenkymppiset ja viisikymppiset. Mutten sitä arkijärjelläni noin ajattelisi, vaan tuollaisen eron tekeminen on sosiaalinen teko, jonkin sortin tylyyttä, johon ikäero ja ihmistyypin erilaisuus, kenties kansallisuusero  ja joskus jokin eturistiriita motivoivat toisen osapuolen, usein joltain puoleltaan peinempikapasiteettisen, joka mieluummin huokaisi kuin juuri silloin pitäisi seuraa. Se ei siis ole tilannekuva toiselle, eikä se ole yksinäisyyden määrä. Vaan jokainen on harrastunut erti asioista, tehnyt eri elämänvalintoja, tavoitellut erilaisia taitoja ja eri taitojen määrää, mitä on pitänyt hyvänä linjauksena itselleen, kenties luullut muillekin hyväätekeväksi. Jos katsoo lehdestä päivän telkkuohjelmia, niin asiaohjelmia on aina jotakin, kenties muutama eri kanavilla, ja kussakin asiaohjelmassa ainakin muutama henkilö,joilla kullakin on omanlaisensa osaaminen, oma panoksensa annettavanaan, jolloin vuodessa tulee kai kymmenin tuhansin tuollaisia eri lokeroita, joissa joku voi olla etevä ja kenties jopa tyuöuransa tehnyt eli sent iuhemmassa kuin yksi kymmenestä tuhannesta ei kai ihan saman lokeron saavutuksia ole, jos itsellä just joku asia mielessä pyörii, paitsi samanlaistamisen ja monialaisuuden myötä, ja toisten persoonallisten vahvuuksien arvostamisen myötä. Ihan samanlainen on tylsä, samassa päteä haluavan kanssa tulee helposti kilpailua, kenties tönimistä, kun taas erilaiset ystävät täydentävät toisiaan. Vanhemmiten erilaisuutta lisää kai, että mon on alunperin ulkomaalainen, esim. tropiikista ja esim. peruskoulu käymättä, jolloin joku automaattinen toimiva kommunikaatioyhteys ja sisvistys puuttuu. Yksinäisyys usein tulee nojaavuudesta: on mennyt itse lyttyyn ja sikis kaipaa toisenvaraiusesti hyvää elämää, kun taasd pitäisi puolustautua lyttyyn laittamista vastaan ja tehdä jotakin yleisesti kannatettua, millä saa elämän hyvälle tolalle ja niinon hyväntuulisempim parempaa seuraa itsekin.