Liikkeelle lähtemisestä

Näin kevättalvella tulen ajatelleeksi, että olisi kiva hiihtää, mutten jotenkin vain ole saanut lähdettyä hiihtämään. Osin se kai johtuu samaistumisryhmästä: tämän blogin myötä moni etäältä seuraa pitävä vanhus ei ole niin kovin liikkuvainen, mutta voi kyllä olla uudelle avoin ja toimelias noin periaatteessa. Sen sijaan paljon kutovat kutomiseen urautuneet tyhmät eivät kai liiku juuri ollenkaan eivätkä sulata uutta eivätkä virikkeitä, eli se on kompastuskivi, josta pitäisi pysyä etäämpänä. Sitten on tropiikista muuttaneita, jotka eivät oikein hahmota suomalaista liikkumista edes katsellessaan, kun se käy niin eri tavoin kuin tropiikissa, jossa he joko eivät liikkuneet ollenkaan tai ihan toisela tavalla. Siinä on kai olennaista huomata, että suomalainen liikkuminen on tekemisen ohessa tulevan liikkumisen tyyppistä liikkumistavaltaan vaikka voikin olal huvin vuoksi tai lämpimikseen liikkumista, eikä ole käytännön elämästä erillistä urheilua. Lisäksi olisi huomattava, ettei liikkuminen käy ajatellen vaan näköaistin, jatkuvasti hyvän katseen kanssa yhdessä, katse huolehtii ajateltavat asiat kyllin hyvin ja liikkuminen saa olla vapaata. Palautuminen on tärkeää ja siitä tuolla hiihtoretkiohjeen sisöältävällä sivullani on kai hyvä ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html
 . Mutten sitten kumminkaan ole saanut itseäni liikkeelle, kun en tiedä, minne sopisi tehdä latu ja nollakelin voiteita en haluaisi puusuksiini, kun en osaa ottaa niitä pois pakkaskelejä varten enkä tykkää, kun lumi jää suksenpohjiin. Sairaile olisi ohjeita blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi .
Kuitenkin tunnen, että niin omassani kuin vanhustenkin elämässä juuri tervehenkisen liikunnallisuuden lisääminen parantaisi elämän laatua ja toimeliaisuuden tuomaa oloa valtavasti, ihan jo ajatuskin hiihtämään lähtemisestä tuo paremman olon, sellaisen tervehenkisen vireen kuin mitä kaipaankin.Mutta se kai tarkoittaa että ajan myötä kunnon kasvun myötä jokapäiväinen liikunta olisi paras, toisi parhaan olon. Mitä se sitten tarkoittaa? Kai mm pyöräilyä silloin tällöin jonnekin. Kävelyllä kun on kaunis ilma. Kesällä uimassa, ja jos on hyvä uimahalli niin kai talvellakin joskus, mutta se on rankkaa iholle ja en tiedä, saako vanhempi väki uimahalleista joskus tauteja, itse en pääkaupunkiseudulla koskaan sieltä mitään tautitartuntaa saanut, mutta joillekin tuli ihottumia, eivätkö käyneet suihkussa lopuksi? Pallopeli aina joskus jonkun porukan lisänä kuuluis kai liikunnallisen elämään mikä lie kesäpeli. Tavaroiden kantamista silloin tällöin. Kenties humpaa, jenkkaa tms. Metsäretkiä ja mökkeilyä. Käytännön tekemistä esim. pihalla. Talkoot? Vaihtelevaista,kropalle hyäksi, palautuminen kunnolla ja vitamiinit ym ateriat hyvin huolehdittuna, samoin lämpimänä pysyminen, jälkikäteen sohva on in, tms.

Toisikohan käistöitä tekevän tavalliseen oloon parannusta ja liikkumiseen sujuvuutta, jos olisi hiukan enemmän aistit auki liikunnallisen ihmisen tapaan mutta elämänpiiri, rytmitys ja aiheet vähän kuin joulutonttu aitassa tms?
"109. Näyttäisi olevan väliä sillä, onko eheä pitäessään taukoa tekemättä kummemmin mitään vai eheä toimeliaisuuden keskellä. Päivittäisessä elämässä ja terveissä elämäntavoissa on monenlaista aktiivista tekemistä ja on tärkeää, että tulee niiden kanssa toimeen, viihtyy ja on eheä niitä tehdessään. Eheys toiminnan keskellä on samantapaista kuin jos polkupyöräillessäsi pidät muutaman polkaisun taukoa ja pyörä kulkee itsestään, niin on virikkeitä ja toimeliaisuutta ja samalla on keveän helppoa eheyttä ja tunnelmallisuutta. Jos teet samoin mutta poljet hyväntuulisesti, niin tehtävä on helppo ja juuri riittävä helppous ja miellyttävyys, luontevuus ja tunteidenmukaisuus tuo eheyttä toiminnan keskelle. Tai jollet ole senkään vertaa liikunnallinen, niin kuin sightseeing laivan kääntyessä on virikkeitä ja viihtymistä yhtä aikaa. Ehkä ero mitään tekemättä eheään onkin siinä, miten hahmottaa nuo hetket: kuulosteleeko kropan tottumista lämpötilanvaihdoksiin ulkoa sisälle tultua ja miettii pitäisikö haukata jotakin vai lösiikö vain ja on edes huomaamatta, miten kroppa reagoi, vaikka juuri kroppa sanoi, että nyt taukoa, kun on lämpötilanvaihdokseen totuttelun aika. Eli toinen on aktiivinen ja toinen pasiivinen samoissa tekemisissä ja aktiivisuus luo tietä tulla aktiivisuuden kanssa laajemmin elämässään toimeen ja passiiivisuus taas tekee toimeliaisuudesta takeltelevaa ja epämiellyttävää."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tuossa kai lisänä olisi hyvä olla hyvän toivominen laajemmassa maisemassa, yhteiskunnassa ja maailmassa, hiukan niin kuin kauniit rukoukset, niin tulisi sointuisampi olo ja vapautuneempi.
Voikohan vanhusten käsitöissä olla se, että kenties mietitään paljon per tehty teko, kun taas nuorempien vuosien viihtymisessä oli se, että oli jokin aika yksinkertainen ohje ja paljon tekemistä, joka oli monipuotoista, polveilevaa ja jossa viihtyi hyvin, oli tervehenkistä tekemistä, tervehenkistä menoa, mistä uli hyvä olo, jotenkin tuore.

* * *

22.5.2018   Johtuneekohan lemmikkieläimistäni vai hajusta, mutta heti tuli lähdettyä liikkumaan, kun vaihdoin dödöni Adidas-dödöön? Mutta toisaalta siitä ei jäänyt yhtä hyvä vire palautumiseenm eikä niin monta liikkumistapaa mahdollisena, mutta liikkeelle lähtöön se oli hyvä, yllätys.
Mietintässä, että jos ei ole pitkään aikaan liikkunut,niin liikkumaan lähtemiseen tuntuu tarvitsevan lähinnä keskihankalien asianhaarojen huolehtimista kuten, että on lenkkarit, sekä vaatteet, joissa on hyvä vapaaaasti liikkua, ei ole paikalla väkeä, joka haluaa rauhoittaa tajdin hitaaksi, yms
Laihduttamisesta tunteenomaiseen ihannepainoon tuollainen ohjeyritelmä http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi/2018/05/kesa-hame-tai-mekko-hankaavatko-reidet.html

18.8.2018   Jaa, tuo dödö toi palikkamallisemmat liikkeet, olisi ehkä pitänyt käydä liikunnan jälkeen suihkussa ja vaihtaa dödöä, niin en ole sitä tullut käyttäneeksi kuin ekan kerran,mutta sitä tässä mietin, että tarttisiko liikunnaan iän myötä olla pikemminkin ihmistyyppiluokitus kuin vain yhteiskunnan mahdollisuuksista kiinni, kun nuoret kai kaikki luokiteltiin liikunnallisiksi, liikkuivat tai eivät, mutta vanhuksen pitäisi kai olla vanha ja urheilevainen tai vanha mutta reippailevainen, tai aika laiska mutta on sillä lenkkarit ja kyllä se niitä käytti, tms jotta saisi liikkua muuta kuin hiljakseen kävellen, kassia kantaen yms.

2.9.2018   Minulla on vaikutelma, että nuoremmalle laitetussa lokerossa saa liikkua, jos kokee kuuluvansa siihen lokeroon ja jos sinulle juuri vanhemmat ihmiset laittoivat, että sinulle sopisi liikkua. Mutten nyt sitten tiedä,miten tuon saa käyttöön, kun on ikää enemmän. Kelpaisiko esim. se, että sinulle nuoruudessasi vanhempasi ym tutut suosittelivat liikuntaa, olet sis sellainen ihminen, jolle liikunta sopii. Tai että luokittelet jotkin puuhat, kai taiteen, ainakin hetkellisesti sellaisiksi, että ne ovat jotenkin liian komplisoituja sinulle, että vain eläisit arkea nyt, arjen käytännön tasoa, niin se sallisia vauhdikkaamman tekemisen, liikunnankin, kun ei olsii esim. hitaita kuvataiteilijoita mukamas samassa porukassa. Ja kun perusluokittelut tehtäisiin koko ajan oikein, esim. etteivät hitaat kuvataiteilijat ole liikunnallisia, liikunta on muiden porukoiden, ei heidän (hit. kuv.) seurassaan tehtävää.

.