Elämänlaadusta: elä kaikkien menneiden ikävuosiesi näkövinkkeleistä

Kun iän myötä oppii lisää, niin ajatuksin ponnsitamisen painoiste siirtyy vaikeampiin kohtiin, jotka nykyisellään ovat vaativia mutta joita helpommat kyllä osaa. Ikäväkyllä samaan aikaan, en tiedä miksi, tuppaa käymään, että elämisen painopiste siirtyy noihin samoihin - lukeeko joku vuosikymmeniä nuorempi niitä ulkoa muttei osaa kaikkea sitä helpompaa kerralla? - ja se lätistää elämänlaatua kamalasti. Eikö pitäisi elää yhtä aikaa kaikkien nuorempien vuosiensa taitotason ja elämänsisällön vinkkelistä, nyt vain vielä ydympään kokonaisuuteen yltäen? Siis kaikki nuo elämänsisällöt yhtä aikaa mukaan saaden, elämänlaadusta tinkimättä. Ei noita hienouksia tarvitse koko ajan pitää mukana, vaan voivat olla miettimishetken tai taiteen ja uskonnon harratsamisen tuokioiden aikaan muakana vain, vaan pitädsi elää niin, että elämä on elämänmakuista, elämänviisasta, tervehenksitä, ja se ei ulkolukuperspektiivin kanssa yhtä aikaa suju, vaan pitäisi käydä kuin nuorille liikuntaharrastuksessa: hetkeksi jättää pänttäämiset pois mielestä ja ihan vaan liikkuu, tekee tervehenkistä ja saa siitä voimia muuhun elämään sekä terveyttä.