Palleroisuus on osin ikäkausikysymys: Jos on aina tai useasti omina harrastuksina taide ja uskonto, niin niissä tehdää näkemyksellisesti ja elämänviisaudella, ja niin tyyli on palleroisempi kuin jokin karsiva, missä nuori kokematon kenties ennakkoluuloinen miettii, että mikä olisi kunnollista, miten elämässä pärjäisi paremmin kuin muut tutut.
Eri tekemisentavat saavat aivan eri määrän asioita tehtyä, eri laadulla ja usein eri aihepiirissä, erilaajuisesti. Sitä, mitä ne saavat aikaan ja mitä eivät, ei ainakaan aloittelija voi arvioida niiden tunnusta ja työläydestä, vaan on useasti pidettävä mukana erillistä perspektiiviä, johon merkitsee, miten hyvää laatua ja missä asiassa ja miten vikkelään saa milläkin tekemisentavalla aikaan. Esim. eri ihmisten tekemisentavat eivät vertaudu itsestään samaan skaalaan, vaan tarvitaan tuo erillinen perspektiivi, johon tekemisentapaja sen tehot ja laadut merkitä, sillä onnistunut tekemisentapa voi olla yli tuhat kertaa tehokkaampi kuin huono tekemisentapa.
11. joulukuuta 2019 Palleroisuus ei meinaa, että silloin olisi liian hyvin, vaikkapa liikaa jäätelöä (öklö olo), vaan palleroisuus on tyypillistä, kun on juuri saanut iskun ja joutuu siksi pehmentämään, esim. lyönyt kätensä tai jalkansa johonkin kovaan. Palleroisuus meinaa yleensä, ettei pärjännyt vaan joutuu turvautumaan hätävarakeinoon, mm rasituksen lieventämiseen sekä iisisti ottamiseen ja pehmennettyihin väleihin. Mutta joskus niin on siksi, ettei toinen osapuoli kestä, siksi esim. isot koirat voivat olla vauvamaisen kilttejä ja jotkut pienet koirat ärhennellä.
Liian hyvin pidetty on pahentunut, vähän kuin skinhead tai pahantekijä (tuhlaavat liian hyvän pois ja liian aseman "pois"). Hyvin pidetty mutta sopivan hyvin on kai nauravainen ja yhteiskuntakelpoinen yhtä aikaa, tervehenkinen myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti