Mihin oikein luot mahdollisuuden

Itse paljon kirjoiteltuani ja ihmeteltyäni muiden saavutuksia minusta vaikuttaa siltä, että monesti joju on oikein taitava jossakin, mistä pitää, mitä pitää arvossa ja osaa hyvällä tavalla harrastaa, niin moni harrastaja toivoo, että hän loisi tien muillekin oppia noita hienoja juttuja, opettaisi ihmisille laajemmin, vaikkapa kirjoittaisi sivun tai parin ohjeen. Mutta sitten homma jotenkin vääristyy ihan vain kirjoittamiseksi, jolloin kai ulkomaiden ja osin Suomessa asuvien ulkomaalaisten vuoksi oletetaan, että kirjoittajan on hyvä elää ihan vain rauhallista kirjoittamis- ja kenties ruokakeskeistä elämää niin kuin kai monessa maassa yhteinen sävel on, niin kirjoitukset sulavat helpommin ulkomailla, niitä on helpompiluettaa ihmisillä. Mutta silloinhan puuttuu tuo elämäntapa, tuo hieno tekeminen, josta niin kovasti haluttiin saada vaikutetta, ja harrastajat haluaisivat vieläkin.

Luulen, ettei harrastamisesta luisuisi kirjoittamiseen ilman harrastamista, niin jos laatii sivun pari ohjeita, niin niiden pitäisi olla oman arvostelukykysi mukaan, mitä nuoremman polven, aloittelijoiden, harrastajien tai pidemmälle ehtineiden, muun maailman, tms olisi hyvä tietää, ja kohderyhmä olisi merkittävä selvästi kunkin kohdan edelle, Ja allekirjoitettava näkyvästi omalla nimelläsi sekä sillä kutsumanimellä tms, millä sinut harrastuksessasi tunnetaan, ja vuosi, paikkakunta yms, jottei kysytä aina vain uudelleen samaa tai sotketa sitä muiden teksteihin. Muilta ei saa ottaa oikeinkirjoitusohjeita eikä noudattaa heidän teoriaperspektiiviään omansa sijasta, sillä ne ovat eri tavoi suuntautuneiden, usein paljon heikomman yleisen taitotason tuotteita, jotka altistavat kirjoittamisen harjoittelulle pidemmän kaavan kanssa, ja tuovat sitä paitsi huono taitotason vaikutetta, minne muut haluaisivat vain lyhyehkösti mallia hyvähenkisestä elämää paremmalle tolalle vievästä viisaudesta, jonka olennainen osa on myös kirjoitustavastasi ja näkökulmasta si välittyvä näkökulmasi elämään ja taitoihin, tai ainakin siitä jotakin kipinää tulee toisin kuin kirjoitusten perässä rahjustavista, jotka eivät itse varsinaisesti tee vaan vain juttelevat sukulaisensa tms harrastuksen liepeillä.
Ja sitä ei tietenkään pitäisi sekoittaa muuhun kirjoittamiseen. Innokas harrastaja usein mielellään neuvoo nuorempaa polvea jonkun verran, mutta ammatin vaihtaminen pois jarrastuksen tyyppisestä paikoillaan istuvaan kirjoituskeskiseen on aivan eri juttu, ei sitä pidä vaatoa siksi, että harrastustaitonsa ovat vahvat.Ja vaikka olisi vastaavasti vahvuuksia joissakin muissakin asioissa, niin sehän on näkymyksellistä hyvälaatuisen panoksen tuomista, ei rahjustamisen mallista nivaskojen koirjoittamista tms, mitä työkseen paljon kirjoittavat usein ovat, lehties toimittajia lukuunottamatta, toimittajat kun voivat olla näkemyksellisiä.
Jos ensimmäinen teksti oli mietitty, se anti mitä oli tarjota, niin ei pidemmän päälle kirjoittaminen tuo ainakaan samaan aihepiiriin mitään uutta suurin piirtein yhtä hyvälaatuista antia, vaan on vikatikki. Kanssa että kirjoittaa harrastuksen keskellä muutaman hyvälaatuisen sanan nuorempien yms avuksi on ihan eri juttu kuin lopettaa harrastus ja muukin samantapainen ja ihan vain rahjustaen kirjoittaakirjoittamistaan tai olla jumissa ja kirjoittaa jotain paljon huonolaatuisempia tekeleitä kuin aiemmin.