Viekö vääränsuuruinen asem joko jumiin tai lyttyyn?

Luin alkua kirjasta "Puolivilli puutarha; Albert Edefeltin Haikko", ja jäin miettimään, mikä mahdollistaa kesänvieton maalla. Jos olisi keskivertoyö ja olisi siinä keskiverotyöntekijä, elämän uomat sen alan tavallisia, niin sen alan tavallisella tavalla voisi löytää kesänviettopaikan ja vaalimalla yhteiskunnassa tärkeinä pidettyjä asioita kesänvietossaan elää niin, että sille olisi paikka, uoma, elo sujuisi, niin kai muissakin elämän asioissa. Sen sijaan Edefeltit olivat ykaupunginarkkitehti tai yli arkkitehti ja monilahjakas vaimonsa (voiko äidin kehuminen viitata yleissivistykseen eikä tiiviisiin väleihin?), milloin kesänviettopaikkakin oli sen ja sen vanha talo ja paikka asujaimia varten laitettu, kuin laosistakin olisi odotettu jotakin merrkihenkilöiden tapaista: huoneet olivat korkeat ja valoisat & toisen mielestä oli mukava takka, joku kuvaus huoneista kertoo sisustuksen sopineen elämäntapaan, joka oli maalaamisen suunnalla muttei ihan sama, luulisin.  Olivatko Edelfeltit mallina omasta elämänalastaan muille, lastenkasvatuksesta, arkkitehdin työstä ja maalaamisesta? Onko se, mikä on monen vanhan ihmisen asema, ja silloin on asuttava jotenkin eri tavoin, kai omaa elämäntapaa varten ym omia elämänalueita ja vahvuuksia, mutta jos sen tekee yli, että nää ois tässä, niin eikö siitä mene jumiin? Onko se se, miten moni vanha ihmien on jumissa: aiemmin oli aktiivien jossakin ja huomasi tarvitsevansa asemaa, mutta myöhemmin onnistui aseman saamisessa tai haalkimaan niitä asioita, joita aiemmin oli todennut asemaa varten tarvitsevansa, mutta osin siitä syystä tai muuten vain ei ollut enää niin aktiivinen, ja niin niin suurta asemaa ei olisi tarvinnut ja niin se jäi kuin käyttämättä ja siksi ihminen jumiin, esim. kutomaan tai maalausharrastuneeksi muttei juurikaan maalaavaksi vaan jotenkin hidastuneeksi, ei elämä sisältöä täynnä, ainakaan uutta ja vauhdikasta elämässä kiinni. Vastaavasti, jos asemaa on ottanut/ pyrkinyt omaksumaan liian vähän, niin jää lyttyyn, kun ei mahdu pienemmän urakan tilaan. Mutta mikäs tuossa nyt sitten on, että miksi asemaa tuppaa tulemnaan aina väärä määrä? Sekö, että ihmiselle sopiva aseman määrtä vaihtelee elämän kuluessa paljon?