Tulipahan tällainenkin kirjoitettua. Lisään sen tähän varmuuden vuoksi. Varsinaisesti tämä blogi oli kuitenkin tuota ensimmäistä blogitekstiä varten, luethan sen...
Ikuisen nuoruuden salat
Koirani on täyttänyt jo kolme vuotta. Nuoruuden kokeilunhaluisuus on vaihtunut "Nyt minä jo osaan."-asenteeksi. Usein se on villakoirille tyypilliseen tapaan liian kuiva kuin tottumuksesta, joten nyt tuli mieleeni, että olisi aika ensi kertaa neuvoa sille ikuisen nuoruuden saloista, jottei se vanhenisi liian vikkelään tai epäviisaasti. Otin sitä hellästi tassusta kiinni: "Eläväisesti! Joka hetki herkkään tassua kuunnellen, kuin joka hetki uudelleen syntyen sellaiseksi kuin tassu ja sinä olette juuri silloin, mutta kokeneen koiran elämänviisauden kera tällä kertaa." Se otti pentuajoistaan mallia ja yritti niin kovasti kaikkea, että alkoi jännittää niskaansa, mikä teki sen huomion sumuisaksi. Silitin sen niskaan: "Elävästi! Herkästi kuunnellen sitä, millainen olet nyt, miten elämä kiehtoo, miten jokainen silmäys on kaunis: valon häivähdys tuolla, muoto, varjo, väri, ilmiöiden kiehtovuus, elämä läsnä tässä ja nyt, elämä Sinun sydämelläsi ja sinä elämän lämpimään meiltä kiehtovaan virtaan uponneena, joka solulla läsnä elämän mukavien asioiden kanssa, joka hetki kiehtovuuksien mukaan suunnistaen, aina uuteen kyllästyttämättä itseään vanhan toistamisella, joka kerran uuteen kasvaen: uudenlaiseen koskettavuuteen ja kiehtovuuteen, elämän kirjossa uiden, kiehtoutuen, rentoutuen nauttimaan elämästä täysin tunteidenmukaisesti niin kuin kokeneempi jo ison osan aikaa osaa, joka solulla elämässä läsnä,..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti